Rilan rauhassa

Bulgarian merkittävin luostari uinuu jylhän vuoriston suojissa

rila. Vuoria, peltoaukeita, vanhoja traktoreita, vuoria, ränsistyneitä kaupunginliepeitä ja vuoria – sekä hyväkuntoisia teitä.

Runsaan sadan kilometrin matka Bulgarian pääkaupungista Sofiasta lounaaseen sujuu leppoisasti.

Liikenne on väljää, eikä muutamista rekoista ole ylämäissä jonojen muodostajiksi tai yksittäisistä vanhoista kaksitahti-Wartburgeista ilman pilaajiksi.

Lähempänä määränpäätä solisee kalastajien toiviokohde. Rilajoesta nousee Pastran kylän kohdilla erityisen herkullista taimenta. Kylän nimikin tarkoittaa taimenta.

Kolmensadan ihmisen kylä sijaitsee lähemmäs tuhannen metrin korkeudella.

Syvästi uskonnollisessa maassa on lukuisia ortodoksiluostareita, joista monet sijaitsevat syrjäisillä vuoristoseuduilla. Vaikeakulkuinen maasto on ollut suojaksi esimerkiksi turkkilaisvallan aikana.

Luostareista pyhin ja kuuluin on Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Rilan luostari.

Rila oli aikoinaan tärkeä henkisen kulttuurin ja kansallisen sivistyksen keskus, jossa vaalittiin kieltä ja tapoja, olipa pääkaupungin valtiaana kuka tahansa. Luostarin museossa on esillä maan ensimmäinen kirjapainokone.

Jylhien vuorten sylissä sijaitsevaa luostaria voi nykyisin kuvata uinuvaksi. Siellä asuu ja elää vakituisesti enää vain joitakin kymmeniä munkkeja. Luostarissa on kuitenkin asuintilat 300 munkille.

Nykyisen luostarin rakennuksista vanhin säilynyt osa on Hrelyonin torni. Muut luostarin rakennukset on rakennettu uudelleen turkkilaisten hävitettyä luostaria.

Hrelyonin torni palveli luostarin puolustustornina. Vuonna 1335 rakennetun tornin seinämät ovat lähes kaksi metriä paksut.

Munkit rakensivat myöhemmin torniin lisärakennuksen, joka toimii kellotapulina.

Luostarissa on kolme alttaria ja näyttävä ikonostaasi, jonka kuvaseinää ja koristeita neljä ammattimiestä teki viisi vuotta. Kultauksiinkin kului 16 kiloa kultaa.

Luostarin erikoisuuksia on sen keittiö. Pohjoissiivessä sijaitsevan keittiön valtavissa kattiloissa on keitetty ruoka jopa neljälletuhannelle pyhiinvaeltajalle. Keittiön savupiippukin on 22 metriä korkea.

Elämää luostarinpihalle tuovat jatkuvana virtana käyvät vierailijat. Hiljaisenakin päivänä käy toistakymmentä bussilastillista ihmisiä. Suuri osa heistä on bulgarialaisia, joista yli seitsemän kymmenestä on ortodokseja.

Kirkasta sinistä, punaista, vihreää, kultaa. Pyhän Neitsyen kirkon, sivustan holvikäytävän seiniä ja kattoa koristavat maalaukset pakahduttavat väreillään ja runsailla yksityiskohdillaan. Kirkko on luostarin kaunein rakennus niin sisältä kuin ulkoakin.

Seinämaalauksista osa on haalistuneita ja vajavaisia – niitä kunnostetaan jatkuvasti.

Erityisen kiehtovia ovat kuolemansynneistä kertovat maalaukset, joissa vanha vihtahousu houkuttelee ihmispoloja.

Osansa saavat niin ylpeys, ahneus, siveettömyys, kateus, kohtuuttomuus ruoassa ja juomassa kuin viha ja hengellinen laiskuuskin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi