Senegalin orjamuseoon tullaan etsimään juuria

SENEGAL. Goréen saaren orjamuseossa Senegalissa valkoinen naama saa tuntea historian painolastin.

"Madame, miten te koette vastuunne tästä?" tiedustelee senegalilaisopettajien ryhmässä museoon tullut opettaja.

Eurooppalainen livahtaa pinteestä kertomalla tulevansa Suomesta, joka oli liian köyhä ja kaukainen käydäkseen orjakauppaa.

Goréen saarella aivan Dakarin edustalla sijaitseva Orjien talo, Maison des esclaves, kerää runsaasti senegalilaisia ja muita afrikkalaisia tutustumaan maanosansa historian surulliseen puoleen. Pastellinvärisine taloineen idylliseltä Välimeren pikkukaupungilta näyttävä saari oli 1500-luvulta 1800-luvulle orjakaupan satama.

Museo on vuonna 1776 rakennettu jykevä, vaaleanpunainen kivitalo. Sen johtajan Boubacar Joseph Ndiayen mukaan sieltä lähetettiin orjia laivoilla Amerikkaan. Talon omistajat, vauraat orjakauppiaat, asuivat yläkerrassa. Alakerran ahtaissa selleissä säilöttiin orjia: naiset, miehet ja lapset omissa huoneissaan.

Miesorjien piti painaa vähintään 60 kiloa. Jos he olivat liian laihoja, heidät laitettiin erityiselle lihotuskuurille.

Talo on rannalla, joten orjat saatiin helposti lastattua laivoihin. Atlantille aukeavaa pientä oviaukkoa museo kutsuu "oveksi jolta ei ole paluuta".

"Maailma puhuu paljon keskitysleireistä. Mutta orjakauppa kesti 300 vuotta. On sääli, että siitä ei puhuta enemmän", Ndiaye sanoo.

Museossa tietoa orjakaupasta annetaan melko vähän. Itse asiassa joidenkin tutkijoiden mukaan vaaleanpunainen talo ja Goréen saari eivät olleet tärkeitä orjakaupan kannalta.

"Vastoin legendaa vain harvoilla Yhdysvaltain mustilla on esi-isiä, jotka tulivat Goréen kautta", toteaa internet-tietosanakirja Wikipedia. Afrikan historian tutkija Philip Curtin on kutsunut taloa "huijaukseksi".

Arviota siitä, montako orjaa kulki juuri tämän talon kautta, ei ole edes Ndiayella. Yhteensä koko Afrikasta vietiin kuitenkin orjia 10–20 miljoonaa.

Historiallisesti tosi tai ei, Goréen orjamuseo on noussut koko tämän riiston symboliksi. Siellä ovat vierailleet useat poliitikot ja muun muassa paavi.

Sellit, paljaat seinät ja etenkin merelle aukeava oviaukko tekevät vaikutuksen vieraisiin. Osa vaikuttaa liikuttuneilta.

Afrikkalaisten kävijöiden lisäksi Yhdysvalloista ja Ranskasta tulee paljon turisteja. "He palaavat juurilleen", Ndiaye sanoo.

Vieraskirjaan monet ovat kirjoittaneet: "Eläköön Afrikka!"

Juuriaan etsii muun muassa Ranskan Guadeloupelta kotoisin oleva Teddy Cede, 31, joka on tullut Senegaliin ensimmäistä kertaa.

"Haluaisin mielelläni tietää, mistä sukuni on kotoisin", Pariisin lähellä työskentelevä Cede sanoo.

Ndieyelta hän kysyy, mitä heimoa hänen piirteensä muistuttavat. Hän epäilee, että hänen sukunsa kuului peul-heimoon, mutta mitään todisteita tästä ei ole.

Afrikasta vietyjen orjien perheet hajotettiin ja heidän taustansa hävitettiin antamalla heille uudet nimet isäntien kotimaasta riippuen.

Senegalilainen opettajaryhmä tutkii sellejä ja kuuntelee oppaan selostusta tarkkaavaisena.

"Ja he haluavat antaa meille oppitunteja demokratiasta!" yksi kuulijoista puuskahtaa länsimaalaisia tarkoittaen.

"Anteeksi, madame", hän hymyilee kohteliaasti valkonaamalle.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi