Veronan salaisuus

Romantiikan kaipuu ei kuole koskaan, ei ainakaan Italiassa.

Verona. Julian kotiin, Casa di Giuliettaan, johtavan porttikäytävän seinät ovat mustanaan tuhansista rakkaudenosoituksista. Uudet viestit peittävät vanhat.

Mitä vaikeampaan paikkaan rakkautensa onnistuu kirjaamaan, sitä pidempi elinikä tuherrukselle on ennustettavissa. Kiertokulku on kestänyt vuosisatoja. Matkalla puukot ja piikit ovat vaihtuneet kirjaviin maalitusseihin.

Pieni piha on tungokseen asti täynnä turisteja. Julian parvekkeelle jonotetaan, jokainen morsian, vaimo tai tyttöystävä haluaa tulla kuvatuksi siellä.

Rakkaudennälkä ja kaipaus ovat aistittavissa. Se on asia, joka näyttää yhdistävän varjoisalla pihalla vellovaa, muuten kovin kirjavaa turistilaumaa.

Pronssinen Julia-patsas vetää katsojia puoleensa. Sen oikea rinta säihkyy kuin juuri kiillotettuna. Sitä hieraisemalla näet hiipunut rakkauselämä saa taas vauhtia.

Tarina Veronan rakastavaisista sijoittuu 1300-luvulle, jolloin kaupunki eli kukoistustaan. Rakastavaisten traagisen kohtalon sinetöi silloisten Capuletien ja Montagueiden voimasukujen ahnas ja väkivaltainen valtataistelu.

Perheiden välistä kähnäystä on tosin jälkeenpäin epäilty.

Talo rakennettiin 1100-luvulla, mutta kuuluisa parveke sekä ovipielien goottilainen koristeellisuus ilmestyivät fasadia rikastamaan 1936-40 tehdyn restauroinnin myötä.

Maailman kenties kuuluisimman rakkaustarinan näyttämöä, Veronaa ei suotta kutsuta nimellä Piccola Roma.

Valtava amfiteatteri keskustorilla on kolmanneksi suurin maailmassa.

Lukuisat koristeelliset goottikatedraalit, massiivinen linnoitus ja kapeiden katujen varsilla paino-voimaa uhmaavat, kallellaan seisovat rakennukset saavat kävijän aistimaan Rooman mahdin.

Kuinka monet romanssit ovatkaan joko alkaneet tai päättyneet täällä?

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi