Veteen piirretty viiva

Musta ja valkea joki yhtyvät Amazonilla

Manaus / Amazon. Siinä se taas on, kaikkien maailman jokien äiti Amazon.

Olemme tulleet autolla Manauksesta rantaan, jossa meitä odottaa vene.

Kiristän aurinkohattuani leuan alta, kun vene lähtee, jotta päähine pysyisi vauhdissa mukana. Trooppisessa sademetsässä on kuuma, ja aurinko porottaa.

Amazon ei ole mikä tahansa joki, emmekä me ole menossa mihin tahansa paikkaan. Täällä vesikään ei ole vain vettä.

Olemme menossa paikkaan, joka tunnetaan erikoisesta jokien kohtaamisesta, paikallisella kielellä encontro das aquas. Se on paikka, jossa "musta joki" Rio Negro kohtaa "valkean joen" Rio Solimõesin, joka on oikeasti ruskeansävyinen.

Paikasta tekee erikoisen se, että nämä kaksi eriväristä jokea virtaavat rinnakkain usean kilometrin matkan, ennen kuin ne vähitellen alkavat sekoittua keskenään.

Hitaasti virtaava Rio Negro on peräisin alavilta, metsäisiltä mailta ja siinä vesi on lämpimämpää kuin Rio Solimõesissa, joka tulee Andeilta.

Veneemme ajelee Rio Negroa pitkin, ja pian horisontissa alkaa näkyä maitokahvin väristä vettä. Opas kehottaa laittamaan käden veteen, kun lähestymme rajaa – ja kas vain, vesissä on tunnistettavissa monen asteen lämpötilaero.

Myös eläimet ovat erilaisia. Esimerkiksi lähes sokeat, mutta äänen perusteella navigoivat jokidelfiinit viihtyvät sameassa Rio Solimõesissa.

Ravinteiltaan köyhemmän Rio Negron kirkkaissa vesissä taas viihtyvät hyvin erilaiset trooppiset kalalajit, joita muuten on tapana nähdä akvaarioissa.

Ajelemme edestakaisin kahden veden rajapinnassa, otamme kuvia, ihmettelemme, työnnämme kätemme uudelleen veteen.

Miten niin ne eivät muka sekoitu? Yritän läiskimällä saada vesiä sekaisin. Veteen piirretty viiva on ja pysyy.

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi