Haurasta kiveä ja kallista öljyä

Moottoritiellämme, sen liittymissä ja rampeilla tehtiin viime kesänä korjaustöitä. Ihmettelin sitä itsekseni. Tie tykötarpeineen on aivan uusi, onko ollut käytössä vielä kymmentä vuottakaan.

Muistan kun sitä rakennettiin. Kävelin tyhjällä tiellä ja ihailin outoa näkymää. Tien rakentamiseen liittyi kiivasta kamppailua, josta itsekin kirjoitin. Kerroin, miten rakennustyöt karkottivat satakielet lähipusikoistamme. Ne eivät tulleet takaisin, mutta mustarastaat laulavat nyt samoissa ryteiköissä.

Ihmettelin, miksi uutta tietä täytyy jo nyt korjailla. Uria tulee ja päällystettä korjaillaan, mutta nyt vaihdettiin reunakiviä! Odotellessani liittymässä valojen vaihtumista katsoin reunoja tarkemmin: ne olivat aivan rapautuneet. Reunakivet olivat paikoitellen syöpyneet olemattomiin. Oliko aurauskalusto jyrsinyt reunan vai suola syönyt sen? Heräsi epäilys, voiko suolaliuos syövyttää kiven niin, että se on kuin hapon jäljiltä?

Syksyllä uusittiin myös kotikatumme reunakiviä. Ne olivat olleet siinä useita kymmeniä vuosia. Niissä oli raapaisujälkiä siellä täällä, ne olivat painuneet ja vääntyneet, mutta muuten hyväkuntoiset. Oikaisu olisi hyvin riittänyt, mutta jostain syystä nyt laitettiin kokonaan uudet kivet. Kaikkitietävä naapuri selitti, että ennen reunakivet kaivettiin syvälle maahan, mutta uudella menetelmällä ne liimataan asvaltin päälle. Tällaisia liimattavia reunakiviä tuodaan kuulemma Kiinasta.

Minua nauratti, mutta en sanonut mitään. Liimattavia reunakiviä Kiinasta. Kiinasta on tuotu miehiä, kun meillä ei enää ole kivenhakkaajia ja heiltä on täällä huijattu rahat. Mutta kiven rahtaaminen maapallon toiselta puolelta kuulosti jo liian paksulta. Tosin naapuri oli oikeassa siinä, että uudet reunakivet aseteltiin asvaltin päälle eikä kaivettu maahan kuten ennen. Mutta liimaan en silti uskonut enkä Kiinaan.

Tällä viikolla luin lehdestä, että suurin osa katujen ja teiden reunakivistä todella tuodaan Kiinasta. Kiven laatu kuulemma vaihtelee ja pahimmillaan kiinalainen reunakivi kestää vain kymmenisen vuotta. Suomalainen kivi sen sijaan kestää jopa viisi kertaa pidempään.

Moottoritiemme reunakivet olivat taatusti kiinalaisia. Nyt harmittaa, etten ottanut kuvaa tienreunasta, joka oli kuin hammasmädän runtelema. Lehtijutun mukaan kiinalaisia kiviä ei enää jatkossa ehkä kannata tuoda meille. Öljyn hinnannousu ja kohonneet kuljetuskustannukset syövät kiinalaiskivien hintaedun.

Olen usein kuullut ympäristöaktivistien selittävän, ettei öljyn kallistuminen aina ja välttämättä ole paha asia. Kukaan ei ole vain osannut selittää minulle miten niin. Mutta jos kallis öljy edistää järjen käyttöä, niin onhan se hyvä asia.

Helsingin Sanomat | hs.auto@hs.fi