Hirvikolareiden perustotuuksia

Se on jokin tietty tuoksu ilmassa tai puiden vaihtuvat värit, joka saa mielen levottomaksi: kunpa pääsisi syksyiseen metsään.

Työtovereille selitän meneväni sieneen, toisille sanon, että on hyvä ulkoilla lokakuussa – se suojaa talven nuhataudeilta. Runomielisille kerron, miten lokakuinen metsä hiljenee ja talven tulon voi suorastaan kuulla. Meitä, syksyisen metsän ystäviä, on moneksi.

Joskus metsä on lämmin, kaunis ja aurinkoinen. Silloin sen kutsu on suloinen. Mutta osaa metsä olla tylykin. Viime viikolla puhalsivat päivästä toiseen kylmät pohjoiset tuulet.

Karpalosuolla putosin suonsilmäkkeeseen ja hädin tuskin sain uudet goretexkenkäni pelastetuksi.

Pahin oli kuitenkin edessä. Olin kotimatkalla, omassa lämpöisessä autossani, ja luulin olevani turvassa ikäviltä yllätyksiltä. Mutkaisella ja vilkkaasti liikennöidyllä tiellä tunsin kutinaa hikisellä otsallani.

Tunsin, miten jokin ryömi kulmakarvaan ja siitä kohti silmääni. Seuraavassa sekunnissa sama ilmiö niskassa – ja sitten hyökkäys vasempaan korvaan.

Hirvikärpäsiä!

Oli pakko ajaa tien sivuun ja kiljua sen lisäksi, että haroin päätäni, kasvojani ja niskaani ja yritin pyydystää niitä piruja. Onneksi en ollut moottoritiellä.

Vihaan hirvikärpäsiä, ja syytän niiden yleistymisestä hirvenmetsästystä.

Joudumme ajamaan sydän kurkussa syyshämärillä maanteillä, hirviä peläten, ja lisäksi metsät kuhisevat hirvistä eksyneitä loisia. Miksi pitää olla niin paljon hirviä? Niitä pitää olla, koska äijäporukoilla pitää olla riittävästi ammuttavaa.

Hirvenmetsästyskauden käynnistyessä kaikki vain hymistelevät miehekästä meininkiä. Kukaan ei uskalla sanoa, ettei tässä ole järjen hiventä.

Hirviä on liikaa tiheään asutussa Etelä-Suomessa.

Olen luontohenkinen ihminen, mutta tässä hirviasiassa ei ole mitään luonnollista, pikemminkin se on eläinrääkkäystä. Sen lisäksi, että se on vaarallista.

Jos hirvikantaa harvennettaisiin, se näkyisi heti myönteisesti onnettomuustilastoissa, vakuutusmaksuissa ja terveydenhoitokuluissa. Viljelijätkin pääsisivät vähemmällä, kun hirvet eivät ramppaisi pelloissa.

Luulisi jännityksen vain lisääntyvän, jos hirviä on hieman vaikeampi löytää.

Syksyisessä metsässä on ihan mukavaa, vaikkei saakaan saalista. Kaikista mukavinta on, jos ei itse joudu saaliiksi.

Helsingin Sanomat | hs.auto@sanoma.fi