Tienvarsitaidetta

Olen harras tienvarsitaiteen ystävä. Erikoiset valaistusratkaisut, kallioleikkausten koristelut, kiertoliittymien keskellä olevat rakennelmat, meluaitojen kirjonnat ja kuvioinnit sekä muut tienvarsien kummallisuudet ovat minusta ihania ja piristäviä. Tutuilla reiteillä ne toimivat maamerkkeinä ja vieraalla tiellä ne tarjoavat yllätyksiä ja vaihtelua. En tosin ole tiennyt, että suurin osa näistä teoksista todella on tunnettujen taiteilijoiden tekemiä. Ilmankos ne usein ovat vaikuttavia ja ajatuksia herättäviä, vaikka vain vauhdissa silmäiltyinäkin.

Kesäisellä pohjoisen matkallani tapasin amerikkalaisen toimittajan, joka oli tullut katselemaan viitostien taideteoksia kuin taidenäyttelyä. Jouduin tulkin ja oppaan rooliin, kun teoksia ei löytynyt tienvarresta. Lopulta eräässä kahvilassa osattiin kertoa, että suurin osa teoksista on erilaisia valaistuksia ja näkyvät parhaiten syyspimeällä ja talvisin.

Löytyihän niitä teoksiakin sitten kun osasimme etsiä. Ne oli merkitty pienen pienillä kylteillä. Jälkeenpäin opin verkkoa tutkimalla, että taideteoksia on myös muualla Suomessa, erityisesti Savo-Karjalan, Uudenmaan ja Lapin tiepiirien alueilla. Tieto näistä taideprojekteista on tosin hajallaan ja haudattuna Tiehallinnon verkkosivuille.

Ihmettelin, miksi teosten alueellinen jakautuminen on niin sattumanvaraista? Syynä on kuulemma rahoitus. Rahoittajina ovat useimmiten kunnat, joskus harvoin joku yksityinen teollisuuslaitos, yritys tai säätiö. Taidetta löytyy siis sieltä, missä sitä osataan arvostaa. Tiehallinnollakin on ollut osuutta hankkeissa, koska taiteilijajärjestöt palkitsivat sen viime vuonna myönteisestä suhtautumisesta taiteeseen.

Minusta taidetta ja teoksia on aivan liian vähän teidenvarsilla. Mutta ehkä pitää kiittää vähästäkin. Ovathan ne ainutkertaiset ja yllättävät taideteokset mukavampia katsella kuin joka puolella samanlaisina törröttävät räikeän väriset aakkospylväät tai tienvarsien mainokset.

Miksei taidetta ole enemmän? Taiteilijaystäväni kertoi, että muualla maailmassa tietaidetta rahoitetaan prosenttiperiaatteella. Julkisen rakentamisen kustannuksista yksi prosentti laitetaan taiteeseen ja kohteen visuaaliseen ilmeeseen.

Terveisiä tiemäärärahoista päättäville: voisitteko velvoittaa tiehallinnon noudattamaan prosenttiperiaatetta? Lisäksi voisi laittaa jonkin promillen sadasosan siihen, että tienkäyttäjille myös kerrottaisiin mistä näitä teoksia löytyy ja kuka ne on tehnyt.

Helsingin Sanomat | hs.auto@hs.fi