14.1.2009 0:00
BRYSSEL. En halua kuulostaa kansanvalistajalta, mutta kesäkuisissa eurovaaleissa kannattaa, täytyy ja pitää äänestää. Se on itsekkäästi ajattelevan EU-kansalaisen oma etu.
Ne ajat ovat ohi, kun Euroopan parlamentti oli pelkkä keskustelukerho. EU-parlamentilla on oikeaa lainsäädäntövaltaa. Valta sen kun kasvaa, jos ja kun unionin toimintaa uudistava Lissabonin sopimus tulee tänä vuonna voimaan.
Skeptikko tietysti sanoo, että kolmellatoista suomalaismepillä ei ole mitään sanansijaa yli 700 kollegansa joukossa.
Laiskalla ja tyhmällä mepillä ei olekaan. Mutta ahkera ja taitava euroedustaja pystyy kyllä viemään omaa asiaansa eteenpäin, jos vain työlleen – kovalle ja kiemuraiselle EU-politikoinnille – omistautuu.
Suomalainen äänestäjä on etuoikeutettu, koska hän saa äänestää ehdokasta, jota oikeasti haluaa. Lähes kaikissa muissa jäsenmaissa pidetään listavaalit. Listojen kärkipaikoille pääsevät puoluejohdon suosikit, jotka ajavat puoluejohtajien suosikkiasioita.
Suomalaisäänestäjän vapaus lisää vastuuta. Oma ehdokasvalinta kannattaa tehdä tarkkaan. Suomalaiskiintiö on niin pieni, ettei sinne mahdu kovin montaa turhaa showmiestä tai -naista.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että europarlamenttiin pitäisi valita vain vannoutuneita EU:n ystäviä, Brysseliin "sopivia" kiiltokuvaeurooppalaisia. Ei suinkaan.
Jos herra äänestäjä on pettynyt unioniin, niin olkoon hyvä vaan ja äänestäköön EU-skeptistä ehdokasta. Ja jos rouva äänestäjä haluaa jarruttaa unionin yhdentymistä sen edistämisen sijaan, niin valitkoon sitten ehdokkaansakin sen mukaan.
Tärkeintä on ottaa eurovaalit vakavasti, panna ehdokkaat lujille ja harkita perusteellisesti, mitä omalta euroedustajalta oikein odottaa. EU-kansalaisella on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa unionin toimintaan. Jos ne hukkaa, on turha tulla Brysseliin EU-eliitin olkaa vasten itkemään.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi