Hallitustyö ei sittenkään jousta

Tämän hallituksen piti olla perheen ja työelämän yhteensovittamisessa edelläkävijä.

Kun Matti Vanhasen (kesk) toinen hallitus nimitettiin keväällä 2007, laskettiin ministereillä olevan yhteensä tusina lasta, jotka ovat enintään kymmenvuotiaita.

Suomessa ministerin työn ja perheen voi yhdistää, vaikka se vaatii venymistä, vakuuteltiin hallituksen joukoista. Tasa-arvoasioista vastaavan kulttuuriministeri Stefan Wallinin (r) perheessä hurrattiin, kun pääministeri muistutti, että nyt ei ole kriisiaika ja työt voidaan tehdä päiväsaikaan.

Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok) tunnetaan äärimmäisen tarkkana ja kunnianhimoisena "kympin tyttönä", joka on näyttänyt ihailtavan hyvin pystyvän jakamaan aikansa perheen ja työn kesken. Tiptop-ulkonäkö on vielä korostanut mielikuvaa tehopakkauksesta.

Torstaina lähettämässään tiedotteessa Sarkomaa mainitsi, että "ihannetilanteessa työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen tarkoittaa sitä, että jokaisessa työyhteisössä tehtävät sovitetaan sen mukaan, mikä kunkin elämäntilanne kulloinkin on". "Tavoitteena on oltava, etteivät lapset aina joudu olemaan joustava osapuoli, vaan että myös työ voi joustaa. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ole sopiva ratkaisu toiselle."

Vanhasen vakuuttelut päivätyöstä eivät pidä paikkaansa. Ministerin vaativa toimi edellyttää toimintavalmiudessa oloa vuorokauden ympäri.

Monet muistavat Esko Ahon (kesk) leimaamisen taannoin kännykkäisäksi. Isien osallistuminen lasten hoitoon isyys- ja hoitovapaineen alkoi yleistyä 1990-luvulla. Eduskunnassa pienten lasten vanhempien jaksamisesta huolehti varsinkin puhemies Riitta Uosukainen (kok). Pitkät yöistunnot jäivät historiaan. Äänestykset järjestetään nykyisin ihmisten aikaan.

On sääli, että juuri naisministeri jättää ministeriuransa perheen takia. Samalla tekoa voi sanoa rohkeaksi ja kunnioitettavaksi. Olisiko joku mies pystynyt samaan?

Huokaan kuitenkin syvään. Taas nainen väistyy.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi