Nato-ottelussa vielä monta erää

Kun jotakin lähdetään selvittämään, niin tulee joskus selvitettyä ylimääräisiäkin asioita.

Nato-selvitysten yhteydessä tuli selvyyttä siihen, kuinka paljon Suomen ulkopolitiikan linja siirtyi maaliskuun vaalien jälkeen, kun kokoomus syrjäytti sosiaalidemokraatit hallituksessa.

Vastaus on, että ei kovin paljon. Pienilläkin siirroilla on kuitenkin merkitystä, kun niitä tulee useampia ja aikaa kuluu. Korkoa kasvaa koron päälle, ja lopulta voidaan havaita, että suunta on uusi.

Tiedotustilaisuudessa Nato-selvityksen julkistamisen jälkeen ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) puhui suomalaisen asteittaisen muutoksen puolesta, mutta muutos olisi varmasti saanut olla hänen puolestaan aika paljon suurempikin. Selvityksen alentaminen pelkäksi ulkoministeriön virkamiestyöksi oli seurausta hallituksen sisäisestä voimainkoitoksesta, jonka Kanerva hävisi.

Ainakin ulospäin Kanervan hyvät työsuhteet sekä presidentti Tarja Haloseen että pääministeri Matti Vanhaseen (kesk) säilyivät, mutta se on saattanut vaatia kokeneiden poliitikkojen itsehillintää.

Haastajan rooli hallituksessa on tähän asti kuulunut puolustusministeri Jyri Häkämiehelle (kok) Kanervan valitessa selvästi sovittelevamman roolin. Nato-selvityksen painoarvo oli eri asia. Nimenomaan Kanerva tulkitsi sen toistuvasti arvovaltaisemmaksi hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan asiakirjaksi eikä hänen ministeriönsä omaksi hankkeeksi.

Entä sitten? Normaalielämän mittareilla ero ei kuulosta merkittävältä. Politiikan maailmassa selvityksen painoarvolla on suurikin merkitys sille, kuinka paljon Suomen suhtautuminen sotilaalliseen liittoutumiseen eli Naton jäsenyyteen muuttuu turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, jota parhaillaan valmistellaan.

Selvityksen julistaminen virkamiestyöksi tarkoittaa, että se ottelu on vielä enimmäkseen edessä.

Selvityksen selkeä Natolle ja jäsenyydelle myönteinen linja ei sido ketään, mutta ei siitä toisaalta voi olla kokonaan piittaamattakaan. Sen juuret todellakin ovat hallitusohjelmassa.

Suomen valtiolaiva tuskin kääntyy niin paljon kohti Natoa kuin ilmeisesti Kanervakin toivoi. Se saattaa kuitenkin kääntyä hieman enemmän kuin Halonen haluaisi.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi