Politiikan Liekki-sonni

"Jaaha. Kesä on ilmeisesti tullut, kun Tiitisen listaa kaivetaan taas esiin", kuittasi pitkän linjan politiikan toimittaja luettuaan aamupäivällä STT:n uutisen. Sen mukaan Helsingin hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen, että suojelupoliisin on annettava kopio listasta toimittajalle, joka oli sitä pyytänyt.

Tiitisen lista on poliittisten toimitusten Ruokolahden leijona tai Liekki-sonni. Joku sanoo nähneensä siitä vilauksen ja pian toimittajat juoksevat sen perässä tanner tömisten.

Lista tarjoaa hyvää jutunjuurta muuten hiljaiselle heinäkuulle. Lähipäivinä viestimet täyttyvät juttupaketeista, joissa kerrataan Seppo Tiitisen ja Mauno Koiviston manööverit ja listan sisällön aiemmat selvittely-yritykset.

Hulluimmiksi teoriat punoutuvat verkossa. Keskustelupalstat sähköistyvät joka kerta, kun Tiitisen nimi mainitaan. Listan nimistä ja pimittäjistä sekä heidän motiiveistaan on enemmän salaliittoteorioita kuin etelän medioista kehä kolmosen ulkopuolella. Ja joka kierroksella tulee mukaan joku uusi keskustelija, joka on googlettanut Espanjan Sanomissa aiheesta kirjoitetun jutun ja esittelee sitä "varmana tietona".

Jos Supo ei valita ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, sen on annettava lista 30 päivän kuluttua, kun päätös saa lainvoiman.

Lista kannattaisi julkistaa. Ei siksi, että media ja suuri yleisö pääsisivät leikkimään tuomaria vaan koska on jo aika. DDR:n ja muun itäblokin kanssa veljeily aatteen tai oman uran edistämisen vuoksi on ollut aikoinaan osa poliittista kulttuuria – ja kaikki tietävät sen.

Todennäköistä on, että listan nimet ovat pahemman luokan antikliimaksi. Voi käydä jopa niin, että osalla listalle päätyneistä ei ole ollut koskaan mitään tekemistä Stasin kanssa.

Mutta niin kauan kuin lista pysyy kassakaapissa, löyhä ja kehää tarpova spekulointi jatkuu – vuodesta toiseen.

Avataan ikkunat, jospa ilma vähän vaihtuisi.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi