Puolueilla haaveita tehdä historiaa

Tuttua, tuttua.

Kansalaisten mielestä sairaiden ja vanhusten hoito on kuntavaaleista toiseen se juttu: tärkein asia, mihin kuntavaaleissa äänestämällä halutaan vaikuttaa.

Arjen teemojen takana uurnilla ratkaistaan muutakin. Kuntavaaleilla on nyt poikkeuksellisen suuri yleispoliittinen merkitys. Monissa puolueissa haaveillaan historian tekemisestä.

Kokoomus ei ole koskaan ollut suurin puolue kuntavaaleissa. Nyt se hakee itsetuntoisena tätä paikkaa.

Puolueella on ollut vahva noste Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjasta lähtien. Viime viikot puolue on porskuttanut ulkoministeri Alexander Stubbin luomassa nosteessa.

Keskustallakin on paljon pelissä. Kaikki käymänsä vaalit hävinneen pääministeri Matti Vanhasen asema puolueen sisällä heikentyy selvästi, jos puolue ei ole kuntavaaleissa suurin. Tappio kertoisi siitä, että kentällä asiat ovat historiallisen huonosti.

Sosiaalidemokraattien neljän vuoden takainen vaalitulos 24,1 prosenttia on niin hyvä, että siitä puolueessa ei uskalleta edes haaveilla. Kesäkuussa valittu puheenjohtaja Jutta Urpilainen tekee varmasti kaikkensa kaataakseen vaalitappion edellisen johdon niskaan. Mitäpä uusi puheenjohtaja muutamassa kuukaudessa ehtisi tehdä?

Tilanne muuttuu Urpilaisellekin tukalaksi, jos kannatusprosentti alkaa kakkosen sijasta numerolla yksi. Vuonna 1960 demareiden kannatus oli 21,1 prosenttia. Sen jälkeen puolue ei kuntavaaleissa ole sukeltanut alle 23 prosentin.

Pienemmissä puolueissakin on värinää. Vihreät yrittävät ohittaa vasemmistoliiton. Se olisi historiallista.

Perussuomalaiset taas menevät kohti reipasta vaalivoittoa. Jos kyseessä olisi eduskuntavaalit, voitto voisi olla lähellä historiallista Veikko Vennamon Smp:n voittoa vuoden 1970 vaaleissa. Kuntavaaleissa puolue ei ehdokasasettelun vaikeuden vuoksi sentään samaan pysty.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi