Etäisyyden versioita

Ranskalaiset pitävät amerikkalaisia rahvaanomaisina kälisijöinä. Amerikkalaiset puolestaan pitävät ranskalaisia ylimielisinä snobeina. Mistä moinen vihanpito?

Eurooppalaiset – ja ranskalaisissahan eurooppalaisuus huipentuu, vai mitä? – arvostavat asioiden pohdintaa, puhuvat tahallaan monimutkaisesti, viljelevät ironiaa, syövät hitaasti ja aina hieman epäilevät teknologiaa. Nämä ovat kaikki etäisyyden oton muotoja.

Amerikkalaiset vaalivat välitöntä lähestyttävyyttä, teknologisoivat arkensa, hotkivat pikaruokaa ja haluavat hypistellä museoesineitä. Koko tämä fast'n'easy-asenne perustuu etäisyyden minimoinnin pyrkimykseen.

Ranskalaisesta näkökulmasta etäisyyden puuttuminen merkitsee samaa kuin kulttuurin puuttuminen. Amerikkalaisten näkökulmasta liiallinen etäisyydenjano taas ilmentää epätervettä rentouden puutetta.

Mihin suomalainen tässä kulttuurisessa kädenväännössä sijoittuu? Suomalaisilla on oma versionsa etäisyydestä. Viittaan pitkiin maantieteellisiin välimatkoihin. Tämä on omiaan ruokkimaan "tapaa talonpoika päivässä" -tyyppistä näkökulmaa yhteiselämään.

Suomalaisia ei pidetä kovin kohteliaana kansana. Suomalaiset eivät pidä edes itse itseään kohteliaina.

Mutta kyllä meillä on oma versiomme kohteliaisuudesta. Sen ydin on tungettelevaisuuden välttäminen. Olemme valmiita äärimmäisiin toimiin tämän takaamiseksi.

Ei toista pidä lähestyä, jos ei ole asiaa eikä lupaa ole annettu. Hississä käännytään kohti nurkkaa ja huolehditaan siitä, että hengityksen suunta kulkee toisten ohi.

Yhdysvalloissa hissistä taas astuu ulos joukkio uunituoreita Facebook-kavereita. Miksi?

Kun toinen ihminen ilmaantuu paikalle, syntyy sosiaalinen tilanne ja siksi on oitis ryhtyminen toimiin yhteisen tilan luomiseksi. Amerikoissa naapuri iloitsee mitättömästä myötäkäymisestäsi kuin varhaiskristitty sakramentin ihmeestä.

Amerikkalainen kohteliaisuus on tasan yhtä syvällinen tai pinnallinen ilmiö kuin suomalainenkin.

Sillä on se etu puolellaan, että se tuntuu ystävällisyydeltä. Meidän taas on toisinaan vaikea vakuuttaa väärään koneeseen eksynyt ulkomaalainen siitä, että tämän kohtaamat vähäeleiset kuuromykät edustavat intruusion kaihdon pohjoista kukintaa.

Monien eurooppalaisten silmissä orjuus, sikakapitalismi ja täsmäaseidenkalistelu ovat lopullisesti sammuttaneet Amerikan vallankumoukseen sisältyneen toivon kipinän. Mutta ehkä amerikkalaisessa arjessa se on kuitenkin vielä nähtävissä.

Yhdysvaltain utooppinen ulottuvuus pilkistää yhä jokapäiväisten kohtaamisten aidossa egalitarismissa.

Ei meistä ranskalaisiakaan tule. He kun tiiraavat sekä luontoa että teknologiaa kulttuurin tarjoaman vankan harson lävitse. Meillä on vain luonto ja teknologia.

Kasvokkaismykistely ja kirjallisen perinteen töpöhäntäisyys silloittavat kätevästi kusiaispesän ja kännykän välisen kuilun. Kulttuuriin suhtaudutaan ylimääräisenä ohjelmanumerona, johon osallistumisessa noudatetaan ankaraa vapaaehtoisuusperiaatetta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi