Kylä keskellä Sarasvuota

Uumoilen, että Jari Sarasvuo pitää itseään työväenluokan sankarina ja minua taas salonkikommunistina. Hän osuu tässä arviossaan aivan nappiin. Sarasvuo on mennyt Sirola-opistossa naimisiin ja minulla on 27 neliön salonki.

Hyvä on. Vakavoidun. Ennen sanottiin, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä: it takes a village. . 

Noin kuukausi sitten opimme, että ei suinkaan, vaan it takes a Sarasvuo. Traineri kertoi Matti Apusen juhlakirjassa, että hän oli kerran napannut palavan tupakan 12-vuotiaan tytön suusta.

Sarasvuon tempauksen taustalla oli nähdäkseni aivan oikea analyysi siitä, mitä kasvatuksessa on tapahtunut. Ennen vallitsi aikuisten salaliitto lapsia vastaan.

Kasvatusnormit olivat yhteisiä, ja jokainen aikuinen saattoi tarvittaessa torua tai jopa rangaista.

Lapset joutuivat varhain mukaan tilan tai talon askareisiin ihan välttämättömyyden pakosta. Omaa lasta pikemminkin vähäteltiin kuin suitsutettiin.

Nykyään vanhemmat puhuvat lapsistaan kuin Muhammad Ali nyrkkeilysuorituksistaan. Lapset ovat projekteja ja vanhemmat projektimanagereita.

Kasvatuksesta ovat kadonneet sekä työ että leikki.

Lapsi on vanhemmilleen vapaa-ajan ilonaihe – eikä informaatiotöihin lasta enää voisikaan integroida. Lasten vapaat ulkoleikit ovat liian vaarallisia. Tilalle astuu ohjattu, puoliammattimainen harrastustoiminta.

Mitä sitten tuumia Sarasvuon tekemästä käytännön johtopäätöksestä? Ainakin monet oikeusoppineet paheksuivat Sarasvuon toimintaa.

Asioihin puuttuminen olisi pitänyt jättää viranomaisten harteille. Heistä Sarasvuo oli väärässä, sillä it takes a state. . 

Suomessa it takes a state onkin todellisuutta. Lapsesi eivät ole sinun lapsiasi: valtio ja media omistavat heidät. Siksi jaan Sarasvuon kyläkannan.

Mutta tupakkien suustatemmonta on kuin yrittäisi perustaa uskonnon Senaatintorilla ensi keskiviikkona. Tällaisilla tempauksilla on hullutuksen ja rauhanhäirinnän fenomenologia, vaikka opinkappaleet pitäisivät kuinka kutinsa.

Kylää ei voi tekemällä tehdä. Se on olemassa, jos se on jo olemassa. Sen vauhdittamiseksi ei isossa kaupungissa tällä hetkellä oikein voi tehdä muuta kuin hankkia hyvätuloiset, vihreitä äänestävät naapurit.

Valitettavasti neuvo ei ole kaikkien noudatettavissa.

Kirjoittaja on filosofi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi