Merirosvot kuriin!

Ruotsin Piraattipuoluetta paheksutaan. Vaan todellisia nykyajan rosvoparoneita ovat ihmiskunnan kollektiivista omaisuutta patentoivat ja tavaramerkkaavat yhtiöt. Ja heidän viimekätisenä kätyrinään on tietenkin vapautta puolustava WTO.

Mutta eikö kaikkien saatavilla olevan tiedon vapaa leviäminen johtaisi vain resurssien tuhlaukseen? No, tietoa ei yhteiskäyttö tärvele, toisin kuin kenties laidunmaita. Eikö tekijää sitten pidä palkita? Kyllä, mutta geeni- ja lääkepatenttien rosvoajat eivät luo mitään, vievät vain.

Kai nyt ainakin tekijänoikeuspalkkiot kannustavat luovuuteen? Kenties niinkin. Mutta nykyisissä suurissa rojalti- ja brändikiistoissa ei ole kysymys oikeastaan koskaan siitä, että yksittäisen luovan tekijän asema pyrittäisiin turvaamaan. Kyse on liki aina korporaatioiden pyrkimyksestä taata itselleen luovien tekijöiden panoksesta koituva voittopotentiaali.

Tekijänoikeuksien pidentäminen on yksi muoto tästä. Mitä kannustusvaikutusta on siinä, että oikeudet pysyvät ja rojaltit virtaavat Disney Co:lle tai Straussin sukulaisille itse tekijän jo kuoltua?

Vaikka uusmonopolisaatio siis tapahtuukin nälkätaiteilijan nimissä, juuri hänen oikeuksiaan kavennetaan. Esimerkiksi eräälle suurelle lehtitalolle ollaan antamassa täysiä oikeuksia myös vapaiden toimittajien kirjoittamiin artikkeleihin. Tällä ei ole mitään tekemistä "vapaan kilpailun" kanssa, kyseessä on sula sikailu. Tätä ei muuta se, että se menee markkinatuomioistuimessa läpi.

Uusliberalismi rehvastelee vapaalla kilpailulla ja kaikki uskovat. Vasemmisto taas mielleyhtyy monopolien kannattamiseen – eikös Neuvostoliitossakin valtio omistanut kaiken ja kommarit pitäneet sitä hyvänä asiana, tä.

Kuitenkin juuri uusliberaalit kannattavat monopolien syntymisen takaavaa politiikkaa. Vasemmiston taas tulisi olla vapaan kilpailun puolella – siis silloin kun on kyse ilmiöistä, joita ylipäätään on syytä taloudellisesti vaihtaa.

Bertolt Brecht kysäisi, että mitäpä on pankkiryöstö verrattuna pankin perustamiseen. Niin. Kun varastaa yhdeltä on varas, mutta kun varastaa kaikilta, onkin yhtäkkiä dynaaminen huipputoimija.

Lue lisää:

Bruun-Eskelinen-Kauppinen-Kuusela: Immateriaalitalous. Kapitalismin uusin muoto. (Gaudeamus 2010)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi