On se niin värikästä

Yksi amerikkalaisten konservatiivien mielivirsistä koskee Euroopan harmautta. Sitä loputonta ruotsin-, belgian- ja saksanpötkylää, ei semmoista kestä kukaan. Me konservatiivit olemme nähkääs moninaisuuden ja värikkyyden kannalla. No, ei tietenkään uskonnon eikä median suhteen! Mutta muuten.

Mistä konservatiivien äkillinen kiinnostus esteettistä monimuotoisuutta kohtaan? Vastikään virinneestä kulttuuriantropologian harrastuksesta? Ihailevien huokausten säestämistä sukelluksista mannermaiseen filosofiaan? Ei.

Lähin edeltävä syy näihin romanttisiin tunnelmiin on poikkeuksetta demokraattipuoleen riveistä kummunnut, pohjoismaalaisella mittapuulla melko vaatimaton uudistusehdotus tuloerojen tasaamiseksi.

En ole koskaan ymmärtänyt, millä erityisellä tavalla kurjalisto lisäisi värikkyyttä upporikkaiden vaahtoajien elämään.

En ennen kuin sivusin asiaa omakohtaisesti. Madellessani taannoin pitkin Chicagon itäistä 53. katua satuin pienen, kelmeästi valaistun pikaruokaravintolan kohdalle. Kymmenen–viisitoistapaikkainen baari, jossa oli neljä asiakasta, kukin heistä omassa pöydässään. Ei siinä mitään. Tämän yleisempää näkymää Yhdysvalloissa tuskin on.

Paitsi että kaikki neljä "nukkuivat".

Mikäs se sellainen maailma on, jossa ihmiset linnoittautuvat pikaruokaloihin ettosen toivossa? Yhteiskunta, jossa kotiavaimia odottelevan aika saattaa käydä todella pitkäksi. Aina siinä määrin, että saattaa ihan uni kavuta silmään.

Silti minua huvitti suuresti tämä näky. Samanlaiset hupparit, sama retkahtanut asento? Ja joka iikka eri seuruetta! Moiseenko mahtavat konservatiivit värikkyydestä messutessaan viitata?

En usko. Se, jolla täällä on pykninen lompakko, ei nimittäin koskaan näe köyhiä. Sivusilmälläkään. En nyt kärjistä, enkä revittele runokuvin, sillä koleaa realismia ovat nuo äveriäiden aidatut kaupunginosat, amerikkalaisen fasismin todelliset linnakkeet.

Miljoonan taalan kysymys kuuluu nyt: miksi tursotaskut eivät koskaan pitkästy oleilemaan näillä vartioiduilla alueillaan, vaan ainoastaan mielikuvitusmatkoillaan "Ruotsiin"? Luulisi, että saisivat ennen pitkää kyllikseen iänikuisesta golfaamisesta, samppanjan litkimisestä ja veroista valittamisesta.

Alan uskoa, että jokunen juureva kerjäläinen totisesti tekisi terää niillä kulmilla. Ynnä muutama messevä koditon. Vaiko peräti lumppuisa massavaellus ohi portinvartijan? Suunnaton kyltti "VÄRIKKYYDEN PUOLESTA!" voisi ravistaa pari rullatuolihuopansa lämpöön lässähtänyttä miljonääriä kerrassaan hereille.

KIRJOITTAJA ON FILOSOFI JA ASUU CHICAGOSSA.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi