Sairaan lääkemainonnan anatomia

Mainos alkaa surullisen sellomusiikin säestämällä kohtauksella, jossa hoipertelee joukko ilmiselvästi sairaita ihmisiä. Sitten esitellään Lääke. Taustayhtye korvinkuultavasti piristyy tästä ja ruudun täyttävät hymyilevät ja tasaetniset hammasrivistöt. Nämä hyypiöt ovat hitto soikoon TERVEITÄ, sen näkee jokainen.

Hidasälyisimpien iloksi kertojaääni selventää: "Puolueettomat tutkimukset osoittavat, että 95 prosenttia proalyyttiontomengoniaa sairastavista on saanut helpotusta vaivoihinsa nautittuaan Antiproalytontoxia!" Alareunassa vilahtaa sen sveitsiläisen kirjeopiston osoite, joka tutkimuksen on tehnyt.

Ei tässä mitään, tyystin tavanmukaista mainontaa. Mutta tämä on amerikkalainen mainos ja siksi seuraa vielä kolme käsittämätöntä käännettä.

Ensinnäkin kilpaileva tuote haukutaan nimeltä mainiten. Ei ole Zyrtec-mainosta, jossa Claritynin allergiaa pahentavia ominaisuuksia ei avoimesti pilkattaisi. Ja päinvastoin. Tämä hätkähdyttää suomalaista. "Tavallinen pesuaine" vielä menettelee. Mutta että nimeltä.

Eikö mainoksillakin pidä sentään olla, öh – etiikka . . .? Tai siis laki. On rikottu Syvää Sääntöä ja saavuttu alueelle, jossa mikä tahansa käy. Seuraavaksi varmaan alkavat tulivuorenpurkaukset ja takapihalle ilmaantuu suojakuvuton ydinvoimala.

Lisäksi lain mukaan mainosten on tyhjentävästi selvitettävä lääkkeen sivuvaikutukset. Ne ovat useimmiten sekä lukuisat että hiuksianostattavat.

Kertojanääni nopeutuu hieman, mutta ei tingi hilpeän luottavaisesta sävystään. Sivuvaikutuksiin saattaa hyvinkin kuulua ummetus, päänsärky sekä "itsemurhataipumuksen lisääntyminen". Tai "äkillisen sydänpysähdyksen vaara".

Tässä vaiheessa mainos muuttuu silkaksi mustaksi komediaksi.

Mainos päättyy lauseeseen: kysy lääkäriltäsi Antiproalytontoxista! Toisin sanoen Yhdysvalloissa mainostetaan enimmäkseen "reseptilääkkeitä". Kas!?

Lääkäri: "Tähän on kyllä olemassa tehokas lääke, joten ei huolta."

Potilas: "Onhan se varmasti se, äh, lääkkeiden nimet on niin vaikeita . . . Joka tapauksessa se, jonka sivuvaikutuksiin kuuluu äkillisen sydänpysähdyksen vaara?"

Lääkäri: "Hmm . . . Mitä lääkettä tarkoitat?"

Potilas: "No se Antiaproanalyysi jotakin, plus x?"

Lääkäri: "Ahaa, Antiproalytontox! Näit siis mainoksen siitä?"

Potilas: "Kyllä, useita kertoja. Se tulee aina CSI: Miamin, CSI: New Yorkin, CSI: L.A.:n, CSI: Chicagon, CSI: Dallasin, CSI: Wichitan ja CSI: Springfieldin tauoilla."

Lääkäri: "Olet siis aivan varma, että todellakin näit mainoksen . . ? Siis mainoksen!? No, mutta herranisä, sehän kerrassaan muuttaa asian! Ilman muuta määrään sitä."

Konservatiivit täällä korostavat, että potilaalla on oltava oikeus valita lääkärinsä. Ilmeisesti lääkkeetkin! Mutta kyse ei tässä ole argumenteista. Kaikki tietävät, että terveydenhuoltojärjestelmä on kallis, tehoton ja epäoikeudenmukainen. Republikaanipoliitikot ovat vakuutusyhtiöiden maksettuja puhemiehiä. Monet demokraattipoliitikot ovat myös. Heille on vain maksettava enemmän.

KIRJOITTAJA ON FILOSOFI JA ASUU CHICAGOSSA.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi