Talouden mysteeri

Minua on jo vuosikausia suuresti hämmästyttänyt se, kuinka itsevarmoja ihmiset ovat omien talouspoliittisten kantojensa oikeellisuudesta. Lehdissä ilmestyy päivittäin ärtyneitä kolumneja, joissa kirjoittaja tuhisten ilmoittaa, kuinka yksinkertaista olisi hoitaa talouden asiat kuntoon, jos poliitikot vain mistään mitään ymmärtäisivät.

Sama pätee saunan lauteilla. Seurueessa kuin seurueessa vallitsee äänekäs yksimielisyys talouspolitiikan vikasuunnasta ynnä niistä yksinkertaisista toimista, joihin ryhtymällä se saataisiin oiottua. Mutta kun ei niin ei, hölmölässähän eletään.

Itse lukeudun vilpolassa kyyhöttävään orpoväkeen, jolla ei ole aavistustakaan siitä, mitä talouspoliittisesti pitäisi tehdä.

Eikä vain niin. En pysty edes kunnolla keskittymään päiväkohtaiseen talouspoliittiseen keskusteluun. Syy on se, että talouden filosofiset perusteet ovat minulle hämäriä. Jos kaikki ostavat halvemmalla ja myyvät kalliimmalla, eikö se johda nollasummapeliin? Mihin rikkauden kasvu viime kädessä perustuu? Ja millä sitä mitataan? Ja eivätkö kaikki mittarit ole suhteellisia? Vaan miten sitten voi mitata maailmantalouden kasvua?

Marxin Pääoma on liki ainoa kirja, jossa olen nähnyt kysymyksiä edes käsiteltävän. Mutta kukaan ei enää kuulemma usko sen sisältämään arvometafysiikkaan. Vilpola vain viilenee.

Itsevarmoissa talouspoliittisissa evästyksissä oletetaan, että talous on kone, jota voi käyttää oikein tai väärin. Mutta ei talous ole laite. Se on herkkä kokonaisuus, joka nojaa odotuksiin, luottamukseen ja arvaamattomaan kansainväliseen vuorovaikutusverkostoon.

Toiseksi saunaohjeet olettavat, että jos konetta käytetään oikein, siitä koituu yhtäläinen etu kaikille. Olisi aina syytä muistaa Mauno Koiviston hieno aforismi, jonka mukaan talouspolitiikka on aina väärää. Useimmiten saamme odottaa niitä kuuluisia murujamme maailman tappiin saakka.

On totta, että talous ei ole luonnonvoimainen prosessi. On totta, että sitä ohjaavat suurvaltojen sotilaat ja suuryhtiöiden lobbarit ja lakimiehet. Silti talous ei ole pelkästään tahdon asia. Silti taloudenhoidon voi myös ihan sössiä. Lisäksi markkinavoimilla on valta ajaa liian radikaalit uudistukset kumoon. Kun näin tapahtuu, kyseessä toki on poliittinen teko. Mutta silti niin tapahtuu.

Jotenkin tuntuu, että pitäisi alkaa lukea sitä Pääomaa uudestaan.

Lue lisää:Karl Marx: Pääoma

Kirjoittaja on filosofi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi