Vox populi

Elämme demokratiassa. Silti "populismi" on haukkumasana. Tä? Mitä muuta demokraattisen poliitikon pitäisi muka tehdä kuin myötäillä kansan mielialoja?

Sanottaneen, ettei populismi tarkoita mitä tahansa myötäsukaa, vaan kansan halpahintaista kosiskelua. Populisti esittää raflaavia, mutta tosiasiassa täysin epärealistisia poliittisia vaatimuksia.

Eittämättä jotenkin näin. Kuitenkin jäljelle jää pari ongelmaa. Ensinnäkin vastustajan syyttäminen halpahintaisuudesta on periaatteessa aivan yhtä helppoa, ja siksi yhtä halpahintaista, kuin vastustajan otaksuttu populismikin.

Toiseksi epärealistisuus ei ole politiikassa itsestään selvästi kielteinen asia. Suuret poliittiset avaukset ja tapahtumat ovat aina näyttäneet epärealistisilta vain muutamia vuosia, ellei kuukausia, ennen niiden toteutumista. Isällisten pääkirjoittajien ja kaikkitietävien kommentaattorien populismiheristelyt eivät onneksi estäneet Gandhia omaksumasta väkivallatonta vastarintaa, Neuvostoliitoa hajoamasta eikä Obaman valintaa presidenttiehdokkaaksi.

Mikä sitten on populisti? Hän on pikemminkin halpahintainen realisti: poliitikko, joka laskee sen varaan, etteivät hänen vaatimuksensa mene läpi.

Kouluesimerkki populismista on Yhdysvaltojen konservatiivien käymä kulttuurisota moraalin rappiota vastaan. Tätä kamppailua ei totisesti ole tarkoituskaan voittaa. Sen avulla saadaan äänet. Valtaan pääsemisen jälkeen alennetaan rikkaiden veroja.

Demareita syytettiin populismista Kreikka-jupakan yhteydessä. Oliko syytös kohdallinen? Oli. Siitäkin huolimatta, että Sdp esitti monia aivan paikkansapitäviä argumentteja kantansa tueksi, se luultavasti laski vastustuksensa paketin läpimenon varaan.

Menestyäkseen populistipoliitikko vaatii kaunosielun tukea. Kaunosielu on ihminen, joka pitää itseään hyvänä ja maailmaa pahana. Falskin ja vastustettavan kaunosielusta tekee se, ettei hänkään halua maailman muuttuvan paremmaksi. Pahana pysyvä maailma on nimittäin ehto sille, että kaunosielu voi esittäytyä itselleen ja muille hyvänä uhrina.

Populisti ja kaunosielu karjuvat katsomossa sen joukkueen puolesta, jonka häviöstä ovat lyöneet vetoa.

Kirjoittaja on filosofi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi