Aika ennen Michelin-tähtiä

Irlannista löytyi hotelli, johon rakastuin.

Cahernanen kartanohotellin ikkunoista avautui näkymä pittoreskiin puistoon, jonka laidalla laidunsivat aamuin lehmät, illoin lampaat, ja laitumen takana siinsivät vuoret.

Vasta lähtiessäni huomasin hotellin ovenpieleen huomaamattomasti kiinnitetyt tarrat, joissa Michelin-mieskin vilahti.

En ole juuri seuraillut matkaoppaiden ohjeistuksia hotelli- tai ravintolavalinnoissani ja Cahernaneen päädyin vahingossa, mutta intoonnuin paikan säteilemästä hyvästä energiasta sen verran, että päätin luottaa eräänlaiseen Michelin-luokituksen esi-isään, Maan paras näköala -suositukseen, jonka kuningatar Viktorian hovinaiset olivat suoneet hotellin lähellä olevalle näköalapaikalle kuninkaallisen vierailun yhteydessä vuonna 1861.

Niinpä hovinaisten mukaan the Ladies' view -nimen saanut paikka oli tarkastettava ennen Killarneyn kaupungin jättämistä.

Näköala oli toki sievä, mutta ei Irlannin kaunein. Ja kieltämättä maiseman ihailua häiritsi tuohon aikansa Michelin-suositukseen liittyvä tarina, jonka sitten kuulin.

Kuningatar Viktoria ilmoitti valtiovierailustaan Irlantiin yhdeksän vuotta ennen kuin itse visiitti kävi toteen. Nämä yhdeksän vuotta olivatkin täyttä tohinaa näköalatasanteen lähettyvillä sijaitsevassa Muckross House -kartanossa, jonne kuningattaren oli määrä saapua kahdeksi päiväksi.

Kartanoon tilattiin tavaraa maailman kaikista kolkista britti-imperiumin kuningattarelle kelpaavaa sisustusta varten. Palveluskunta varustettiin uusilla vaatteilla, kartano persialaisin matoin ja Viktorian tulipalofobian vuoksi nykyisten jauhesammuttimien edeltäjillä.

Isäntäpari Herbert näki satsauksen hyvänä sijoituksena, ja Viktorian odotettiin muistavan herra Herbertiä vähintäänkin korkealla aatelisarvolla vierailun jälkeen.

Valitettavasti prinssipuoliso Albert kuoli vain muutamaa kuukautta myöhemmin, ja vuosien ajan kehitelty sijoitus ilman tuottoa johti Herbertit vararikkoon, sillä Viktoria unohti heidät suruajan myötä.

Tai ehkä Viktoria vain käytti suruaikaa tekosyynä päästäkseen maalaisten vaateista.

Kunnon imperialistin tavoin hän ei ollut ennenkään välittänyt alusmaansa uhrauksista – kun suuren nälänhädän aikana miljoona irlantilaista kuoli nälkään, Viktoria kuljetutti Irlannista viljaa Englantiin.

Sen sijaan rouva Herbert keräsi niinä vuosina ruokaa paikallisille.

Ehkä häntä olisi lohduttanut tieto siitä, että Herbertien järjestelyjen vuoksi todellisuudesta vieraantuneet hovidaamit huomasivat viktoriaanista silmää miellyttävän maiseman, ja siksi näköalasta tuli yksi Irlannin kuvatuimmista.

Kuninkaallinen suositus houkuttelee yhä turisteja ennen niin köyhälle alueelle. Paikka on helppo löytää kelpo viitoituksen ansiosta, ja tasanteella tönöttävät kahvila ja the Ladies' View Industries.

Herbertien sijoitus oli sittenkin tuottava.

KIRJOITTAJA ON HELSINKILÄINEN KIRJAILIJA.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi