"Demokratian väärinkäyttöä"

Toukokuisessa Vilnassa vietettiin maan ensimmäistä Baltic Pride -tapahtumaa hyvin toisenlaisissa tunnelmissa kuin juuri päättynyttä Helsinki Pridea Suomessa. Sen ainoa ikävyys liittyi kaasuhyökkäykseen kulkuetta kohtaan.

Vilnassa marssille rekisteröityneet kuljetettiin bussilla kulkueelle sallitulle alueelle poliisisaattueessa. Alue oli eristetty kulkuetta vastustavista tahoista. Poliisi nujakoi vastamielenosoittajien kanssa. SETA:n puheenjohtaja Outi Hannula kirjoitti blogissaan osallistujien turvallisuusohjeista, joissa suositeltiin neutraaleilla vaihtovaatteilla varustautumista, "jotta voit sulautua katukuvaan marssin jälkeen". Poliitikot ja kirkon miehet viljelevät vihapuhetta, oli sitten Pride tai ei.

Baltic Priden viesti oli kuitenkin selvä: demokratioissa kaikilla yhteiskunnan ryhmillä on yhtäläiset oikeudet, myös kokoontumisvapauden suhteen.

Itä-Euroopan ja Baltian maita yhdistävän homofobian taustalla vaikuttaa neuvostomenneisyys. Homofobia oli koodattu yhteiskuntaan, sillä homoseksuaalisuus oli rikos sosialistisen järjestelmän yhtenäisyyttä vastaan. Siksi länsimaissa 1960-luvulta lähtien yleistyneet seksuaalisen toiseuden ilmaukset ovat olleet harvinaisia.

Nykyään heteronormista poikkeaminen nähdään myös länsimaisena trendinä, joka horjuttaa kansallista, vaivalla hankittua yhtenäisyyttä. Tällaiselle ajattelulle menneisyys luo hyvän pohjan.

Asiallisen informaation jakaminen siis olisi tärkeää, mutta Liettuassa lainsäädäntö kieltää julkaisemasta tietoa, joka olisi lasten saatavilla ja "halventaisi perinteisiä perhearvoja". Kun lakia valmisteltiin, perustelujen pääpaino oli homoseksuaalisuuteen liittyvän tiedon levittämisen kieltäminen.

Maallistuneessa Virossa kirkolla ei ole samanlaista painoarvoa kuin Liettuassa, ja aikoinaan Viro oli hyvinkin liberaali – ensimmäisen Viron tasavallan aikana homoseksuaalisuus ei ollut kriminalisoitu, toisin kuin samaan aikaan vaikkapa Suomessa. Tänä päivänä Viro kuuluu Euroopan homofoobikkomaihin.

Vuonna 2008 Viron gay-nuoret jakoivat infolehtisiä järjestöstään Tallinnan koulutusmessuilla. Toiminnalla oli valtion tuki. Tallinnan taidelukion rehtori, mielellään seksistä puhuva ja naistenlehdille haastatteluja antava Märt Sults tuohtui televisiossa määrittelemään moisen "demokratian väärinkäytöksi". Rehtori olisi sallinnut sellaisen "informaation" jakamisen, jossa olisi kerrottu homouden aiheuttavan syöpää. Millaista demokratiakäsitystä tällainen rehtori opettaa koulussa? Tai miksi hänen ylipäänsä annetaan jatkaa toimessaan?

hs.kulttuuri@hs.fi Kirjoittaja on kirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi