Kirjan hinta

Terveisiä kivijalkakauppojen luvatusta maasta, Ranskasta, jossa patongit ostetaan mieluiten kotikulman leipomosta ja leikkeleet alakerran lihapuodista. Supermarketit eivät ole hävittäneet viehtymystä lähiliikkeissä asiointiin, kylää ilman kirjakauppaa on hankala löytää eikä FNAC, suuri kulttuurituotteiden kauppaketju, ole tuhonnut itsenäisten kirjayrittäjien heimoa. Suurten ja pienten myymälöiden valikoimat kattavat vähälevikkisenkin kirjallisuuden hyvin.

Suomessa uhanalaista sanataidetta löytyy laajemmin lähinnä alan erikoisliikkeiksi määriteltävistä yrityksistä, kuten Sammakon kirjakaupoista. Draamakirjallisuus, Pohjolassa jo eksoottiseksi muuttunut laji, saa Ranskassa köllötellä kokonaisella hyllystöllä. Asiaan vaikuttaa toki kivijalkakauppoja tukevien kulutustottumusten lisäksi erilainen lukutraditio – Ranskassa näytelmiä ostetaan ja luetaan.

Olennainen tekijä löytyy myös kulttuuriministeri Jack Langin mukaan Langin laiksi vuonna 1981 nimetystä säädöksestä. Kun Suomessa kustantaja ilmoittaa kirjalle ohjehinnan, joka voi poiketa myymälän hintalapusta tai kirjakerhon myyntihinnasta, le prix unique du livre takaa Ranskassa kaupoista riippumattoman ja yhtenäisen hinnan. Vain viiden prosentin alennus on luvallinen, mikä on taannut monen indie-kaupan toiminnan mahdollisuuden.

Hintapolitiikkaa on toki yritetty kiertää: Ranskan Amazon keksi poistaa postimaksut, mutta seurauksena oli oikeudenkäynti. Sen Amazon hävisi.

Nyt kiistellään e-kirjojen hinnoista, mutta le prix unique pätee niihinkin: pokkarit pysyvät halvimpana vaihtoehtona, sähkökirjat vain vähän kovakantisia halvempina. Yhtenäinen hintapolitiikka nauttii myös hallituksen vahvaa kannatusta.

Taiteilijoiden yhteistyökumppaneita, kirjakauppiaita, voi siis tukea näinkin. Onko kyse vain kulttuurin ja sen tuotantotekijöiden suuremmasta arvostuksesta? Vai johtuuko erilainen suhtautuminen siitä, että jo ranskalaisen juustohyllyn äärellä ymmärtää, että tässä maassa arvostetaan valikoiman laajuutta?

Kirjakauppiaiden rooli on myös aktiivinen, mitä tulee kirjojen arvottamiseen. Hitiksi ovat muodostuneet indie-kauppiaiden omin käsin kirjoittamat suositukset, joita kirjapinoihin lykätään post it -väreissä. Eräs pariisilainen kirjakauppias tekee suosituksen jokaisesta teoksesta ja kirjoja lappusineen löytyy jopa kaupan vessasta.

Kirjoittaja on kirjailija.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi