Puhuva kirjasto käsilaukussa

Amazonin e-kirjojen lukulaitteesta, Kindle 1:stä, on pöhisty paljon ja hartaasti sen jälkeen, kun laite ilmaantui viime vuonna Yhdysvaltojen markkinoille. Amazonin johtaja Jeff Bezos esitteli Kindle 2:n näyttävästi helmikuun alussa kirjastossa, joka oli aikoinaan pankkiiri John Pierpont Morganin yksityiskokoelma. Mukana oli vain Kindleä varten uuden pienoisromaanin kirjoittanut Stephen King. Esittelytavassa oli symboliikkaa – Kindle ei halua syrjäyttää kirjaa, vaan ylläpitää suurta traditiota ja helpottaa kirjojen lukemista.

Kirjailijoiden etujärjestö Authors Guild vimmastui, kun selvisi, että Kindle 2:sta löytyy uusi toiminto: puhesynteesiin perustuva ääneenluku. Tekstin muuttaminen puheeksi nimittäin synnyttää Authors Guildin mukaan audio-oikeuksien alaisen äänikirjan. Ostajalla on siis laillinen oikeus lukea kirjaansa ääneen, mutta laitonta se on, jos lukemisen hoitaa kone, ellei luettavuudesta ole erikseen sovittu ja maksettu korvauksia. Puhesynteesi nähtiin myös raskauttavana uhkana äänikirjan myynnille.

Kindlet eivät toimi Suomessa tai Euroopassa ilmeisesti lähitulevaisuudessakaan, toisin kuin vaikkapa Sony Reader. Kindlestä siis viis, mutta audio-oikeuksiin liittyvä tekijänoikeuskysymys on jännittävä, sillä Kindle tuskin on viimeinen lukulaite, jota asia koskee.

Amazonin tiedottaja korostaa, ettei puhesynteesiluku kykene kilpailemaan elämyksen kanssa, jonka näyttelijöiden esittämä äänikirja saa aikaan, ja siinä hän on varmasti oikeassa. Nettilehti Gizmodon John Herrman kuitenkin ihmettelee, mitä sitten kun puhesynteesi kehittyy ja kykenee imitoimaan ihmispuhetta niin, ettei ero ole häiritsevä. Authors Guild on jo varma tekniikan kehittymisestä asian suhteen.

Äänikirjoja ei tehdä kustannussyistä jokaisesta nimekkeestä. Puhesynteesi puolestaan mahdollistaa kaikkien nimekkeiden kuuntelemisen, myös vähälevikkisten, jotka eivät muuten koskaan päätyisi äänikirjoiksi.

Eikö se tarkoittaisi sitä, että äänikirjojen tahtiin lenkkeilevät, autoilevat tai leipovat ihmiset voisivat laajentaa nykyään varsin rajoitettua repertuaariaan? Hehän voisivat ostaa minkä tahansa sähkökirjan ja kuunnella sitä! Eikö se lisäisi kirjojen myyntiä ylipäänsä?

Julkiset kirjastot eivät lopettaneet kirjamyyntiä, vaikka niin luultiin, eikä televisio tappanut elokuvateattereita. Lukeminen lisääntyy, jos kirjastoa voi kuljettaa mukanaan. Kun lapset alkavat oppia lukemaan lukulaitteesta tai päätteeltä, aikuisina he äimistelevät sitä, miten kukaan sai suoritettua opintojaan yölainamahdollisuuksia kytätessä tai kuinka ihmiset jaksoivat jonottaa lainattaviaan kirjastojen varausjonoissa.

Lex Nokiaa ja Authors Guildin viisauksia miettiessä huomaa, että maailmassa vallitsee outo trendi: kaikki mikä haiskahtaa mielikuvissa siltä, että se voisi uhata jonkin asian myyntiä, halutaan nähdä laittomana.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi