Sekuli, vikkeri ja olas

Googlesta on tullut lähes välttämätön työkalu romaanin kirjoittamiseen. Uutisten, kuvien ja huhujen pankki on oiva apu.

Riku Korhonen kirjoitti jo Google Earth -seikkailuistaan, ja vieraillessaan Helsingissä kirjailija Kamila Shamsie kertoi, miten samainen palvelu helpotti jalkatyötä – Poltetut varjot -romaanissa liikutaan mantereelta toiselle. Vain silloin Google Earth ei tarjonnut apua, kun Shamsie halusi kuvamateriaalia Nagasakista ennen ydinpommin vaurioita.

Virtuaalinen arkeologia on kuitenkin ohutta. Hakukoneen marssijärjestys ei määräydy tiedon oikeellisuuden tai olennaisuuden mukaan, vaan päällimmäiseen kerrokseen asettuu tieto, joka on ajankohtaista tässä hetkessä tai on ollut sitten internetin yleistymisen. Seuraavasta kerrostumasta löytyvät asiat, jotka ovat tähdellisiä tämän päivän ihmiselle tai tietyille ryhmille.

Silmääni tökkäävät pahasti minulle tuttuja aihepiirejä sivuavat kirjat, joiden maailma perustuu ylimpään Google-kerrokseen. Vielä enemmän näköelimeen iskee kirja, jonka perusidea on selvästi lähtenyt Wikipedian kuvasta. Ja yhtäkkiä arvostankin suunnattomasti tekijää, jonka tuoreessa kirjassa on historiallinen henkilö, jota ei löydy klikkauksella tai kahdella netistä.

Google-todellisuudessa vikkeri on ensisijaisesti Vikkeri – päiväkodin nimi tai henkilön sukunimi. Googlen ulkopuolella se on rehuvirna. Sekulia ei hakukonemaailmasta löydy, vaikka viime vuosisadan alun maatalousyhteiskunnassa se on ollut niin yleinen sana, ettei sen ajan kirjoissa ole tarvinnut määritellä sitä erikseen.

Sanaristikkofoorumit pitävät huolta ristikkoklassikoiden Google-elämästä. Ehkäpä sitä kautta esimerkiksi olas on päätynyt Wikipediaan.

Niin sekuli, vikkeri kuin olaskin löytyvät vanhoista, jo kirjastojen poistohyllyn kautta kulkeneista sanakirjoista. Minulle neuvostoaikaiset sanakirjat ovat myös korvaamattomia, sillä romahtaneen valtion sanavarasto ei Google-aikaan kuulu.

Vikkeri, sekuli tai olas eivät kuulu nykyajan arkisanastoon, akateemiseen jargoniin tai journalismiin. Niinpä Google-todellisuudessa niitä ei ole olemassa, vaikka ihmiskunnan historiassa ne ovat eilisen arkea.

Sanojen vanheneminen tai käytöstä poistuminen ei ole uutta, mutta uutta on sellainen lähdetodellisuus, jossa päällimmäisinä kriteereinä tiedon esillepääsyyn ei olekaan olennaisuus tai oikeellisuus.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi