Israelin hyökkäys Libanoniin 1982

PLO oli 1970-luvun vaihteessa aloittanut sissisodan Israelia vastaan ja käytti Jordaniaa tukialueenaan. Jordanian kuningas Hussein tuki aluksi sissejä, mutta alkoi pian kokea Jordaniassa oleskelevat aseelliset ryhmittymät uhkaksi. Jordanian hallituksen ja sissien erimielisyydet kärjistyivät 1970 ja Jordania karkoitti PLO:n alueeltaan. Sissit alkoivat toimia Libanonista käsin.

Yli kymmenen vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1982 Israel hyökkäsi Etelä-Libanoniin tarkoituksenaan tuhota sieltä toimivien PLO:n sissien ja Syyrian joukkojen tukikohdat.

Operaation nimenä oli Rauha Galileaan. Lopullisesti hyökkäyksen laukaisi PLO:sta eronneen Abu Nidal –järjestön murhayritys Israelin Britannian-suurlähettilästä Shlomo Argovia vastaan Lontoossa. Oli kulunut vain pari kuukautta siitä, kun viimeiset israelilaisjoukot olivat poistuneet Siinailta.

Israel oli miehittänyt osan alueesta kertaalleen jo vuonna 1978 pelätessään, että Libanoniin tunkeutuneet syyrialaisjoukot iskisivät pohjoisesta Israeliin. Israel kuitenkin vetäytyi tuolloin pidettyään aluetta hallussaan muutaman kuukauden.

Israel tunkeutui Rauha Galileaan –operaatiossa Libanonin pääkaupunkiin Beirutiin asti. Vastassa ei ollut libanonilaisia, vaan PLO:n sissejä ja syyrialaisia sotilaita. Aselepo solmittiin syyskuussa ja siinä PLO:n sisseille annettiin mahdollisuus poistua Libanonista kansainvälisten joukkojen suojaamina. Palestiinalaisten päämaja siirtyi Tunisiaan.

PLO:n poistuttua palestiinalaisten pakolaisleirit jäivät vaille suojaa. 16.-18. syyskuuta libanonilaiset oikeistokristityt falangistit hyökkäsivät Israelin joukkojen ympäröimiin Sabran ja Shatilan pakolaisleireihin Länsi-Beirutissa ja tappoivat eri arvioiden mukaan 800–2 000 palestiinalaista. Israelin armeija ei puuttunut teurastukseen ja myöhemmin israelilainen tutkimustribunaali totesi, että Israelin silloinen puolustusministeri Ariel Sharon oli epäsuorasti syyllinen tapaukseen.

Verilöyly herätti voimakasta arvostelua paitsi ulkomailla myös Israelin sisällä ja Sharon joutui eroamaan puolustusministerin tehtävästä. Hänestä tuli Israelin pääministeri 19 vuotta myöhemmin, keväällä 2001.

Israel ja Libanon solmivat rauhansopimuksen 1983. Sopimus oli ehdollinen: se edellytti myös Syyrian vetäytymistä. Koska Syyria ei vetäytynyt, sopimus ei tullut voimaan. Israel vetäytyi yksipuolisesti sisäisen paineen seurauksena kesällä 1985, lukuun ottamatta maan eteläosaan perustettua turvavyöhykettä, joka jäi Israelin valvontaan.

Seuraavina vuosina Israelin ja arabien välisten yhteenottojen painopiste siirtyi Israeliin ja sen palestiinalaisalueille

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi