Itsehallinnon laajentaminen ja Jitzhak Rabinin murha 1995

Palestiinalaisten itsehallinnon alku ei ollut ruusuinen.

Palestiinalaiset ääriainekset kuten Hamas-järjestö kiihdyttivät terrori-iskujaan, sillä niiden mielestä Israelin kanssa ei olisi pitänyt tehdä sopimuksia, vaan se olisi pitänyt tuhota. Juutalaissiirtokunnat palestiinalaisalueilla pysyivät ja Israelin armeija valvoi tiukasti palestiinalaisalueiden ympäristöä ja tappoi löytämiään terroristeja.

Vaikeuksista huolimatta Israel ja PLO pääsivät vuonna 1995 alustavaan sopimukseen itsehallinnon laajentamisesta Länsirannan alueelle.

Israelin parlamentti hyväksyi niukasti suunnitelman, jonka mukaan seitsemän alueen kaupunkia siirtyivät palestiinalaisten hallintaan. Pinta-alaltaan ne olivat vain seitsemän prosenttia Länsirannan alueesta. Noin viidennes alueesta tuli lisäksi Israelin ja palestiinalaisten yhteiseen hallintaan ja loput säilyi Israelilla.

Palestiinalaiset eivät olleet tyytyväisiä niin sanottuun Oslo 2 -sopimukseen, joka jätti Israelin edelleen näkyvästi Länsirannalle. Israelin kansallismielisen oikeiston ja kiihkomieliset juutalaiset alueiden luovutus palestiinalaisille sai suorastaan raivoihinsa. Äärijuutalaisten vastustus hallituksen veljeilylle palestiinalaisten kanssa kulminoitui pääministeri Jitzhak Rabinin murhaan marraskuussa 1995. Se oli vastalause hallituksen politiikalle. Politiikka silti jatkui, sillä Rabinin sijaan astui rauhanprosessin varsinainen puuhamies Shimon Peres.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi