PALESTIINA

Libanonin sota 2006

Libanonin sota päättyi 1990, mutta maahan jäi vielä vuosiksi vieraita joukkoja.

Israel veti viimeiset joukkonsa pois Libanonin eteläosista vuonna 2000. Syyrialaiset sen sijaan jäivät eikä kiistaa Shebaan alueen omistuksesta ratkaistu.

Helmikuussa 2005 Libanonin entinen pääministeri Rafik Hariri murhattiin. Syyrialaisten väitettiin sekaantuneen asiaan. Suuttumus johti Libanonissa kansannousuun, joten syyrialaiset noudattivat YK:n päätöslauselmaa ja kutsuivat sotilaansa kotiin huhtikuussa 2005.

Vieraiden vaikutus on ollut suuri Libanonin politiikassa. Toinen keskeinen tekijä on 1930-luvulla tehty poliittisten paikkojen jako uskonnon mukaan, jonka perusteella tärkeimmät tehtävät kuuluvat sunnimuslimeille ja kristityille.

Myös 80-luvulla Israelia vastustamaan syntynyt shiiamuslimien Hizbollah-sissiliike jatkoi omaa sotaansa Libanonin eteläosissa, ilmeisesti edelleen sekä Syyrian että Iranin tuella. Hizbollah ampui raketteja rajan yli Israeliin, Israel vastasi ilmaiskuilla.

Israel kertoi myös pitävänsä Libanonin virallista hallitusta vastuullisena raketti-iskuista, kun se ei saanut Hizbollahia kuriin. Hallituksessa enemmistö tosin oli syyrian-vastaisilla puolueilla, mutta myös Hizbollahilla oli edustajansa.

Kesällä 2006 satunnaiset yhteenotot kiihtyivät uudeksi täysimittaiseksi sodaksi. Hizbollah ilmoitti siepanneensa kaksi israelilaista sotilasta; Israel vastasi hyökkäämällä Libanoniin mereltä ja ilmasta, ja pian maallakin. Hizbollah iski rajusti takaisin.

Israelia arvosteltiin ankarasti, koska sen iskuissa sai surmansa myös lukuisia siviilejä. Erityistä raivoa herätti Qanan pikkukaupunkiin tehty isku heinäkuun lopussa. Pommitetun kerrostalon kellarissa sai surmansa kymmeniä kodeistaan paenneita ihmisiä, heistä valtaosa oli vanhuksia ja lapsia. Toisaalta Hizbollahin sanotaan myös käyttävän tarkoituksella siviilejä kilpinään.

Heinäkuun lopussa ilmaisku osui YK:n unifil-rauhanturvaajien tukikohtaan. Neljä rauhanturvaajaa sai surmansa, heidän joukossaan myös suomalainen Jarno Mäkinen.

Iskuja tehtiin myös lähelle Syyrian rajaan, joten kriisin pelättiin laajenevan nopeasti.

Elokuussa YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, jolla pyrittiin lopettamaan sota. Siinä luvattiin kasvattaa Libanonin eteläosissa toimivien Unifil-joukkojen määrää, mikäli sekä Hizbollah että Israel vetäytyvät alueelta. Myös Libanonin hallituksen joukkoja haluttiin alueelle. Hizbollah haluttiin riisua aseista, jälleen kerran.

Tulitauko alkoi 14. elokuuta, ja yllättäen se näytti kestävän.

Libanonin sodan seitsemän viikon aikana sai surmansa noin tuhat libanonilaista ja 156 israelilaista, 116 heistä sotilaita. Kuolemantapaukset eivät loppuneet tulitaukoon, sillä maahan jäi paljon räjähtämättömiä rypälepommeja.

Sodan jälkeen sekä Israel että Hizbollah väittivät olevansa voittajia.

Israelissa sodan hoitoa arvosteltiin ankarasti, mutta pääministeri Olmert säilytti asemansa.

Libanonissa sen sijaan poliittinen valtataistelu on käynyt kiivaana, ja Hizbollah sai sodan myötä uusia kannattajia. Hizbollah marssi ulos hallituksesta marraskuussa 2006, ja hallituksesta tuli käytännössä toimintakyvytön. Tammikuussa 2007 oppositiota niin ikään kannattava äärijärjestö Fatah al-Islam räjäytti kaksi linja-autoa lähellä Beirutia. Keväällä ja alkukesästä 2007 hallituksen joukot ovat hyökänneet useita kertoja palestiinalaisten Nahr al-Baridin pakolaisleirille, ja leirillä piilottelevat Fatah al-Islamin taistelijat ovat vastanneet tulitukseen.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi