Palestiinalaisten ensimmäinen intifada 1987–1993

Palestiinalaisten pakolaisten tyytymättömyys alistettuun asemaan ilmeni mellakointina ja terrori-iskuina pitkin 1980-lukua. Kesäkuussa 1987 tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Israel oli miehittänyt Itä-Jerusalemin, Länsirannan ja Gazan kaistan.

Joulukuussa palestiinalaisten vastarinta sai aivan uudet mittasuhteet, kun Gazan alueella alkoi syntyä väkivaltaisia mellakoita. Mielenilmaukset ja väkivaltaisuudet levisivät pian myös Jordan-joen länsirannalle. Alettiin puhua intifadasta eli kansannoususta.

Vastarinta alkoi lakkoiluna, kansalaistottelemattomuutena ja israelilaistuotteiden boikottina. Pian se alkoi saada yhä verisempiä muotoja, kun palestiinalaiset hyökkäilivät israelilaisten siirtokuntalaisten kimppuun. Kansainväliseen julkisuuteen alkoi levitä kuvia palestiinalaislapsista, jotka paiskoivat kivillä israelilaisia.

Lopulta Israel päätti kukistaa kansannousun asein. Näin uhrien määrä kasvoi huomattavasti eikä tilanne ollut palestiinalaisten eikä israelilaisten hallinnassa. Palestiinalaisten kiihkoislamilaisille sissiliikkeille tilanne oli otollinen ja ne lisäsivät terrori-iskujaan. Intifada kesti vuoteen 1993 ja sen aikana arvioidaan molempien osapuolten aiheuttamissa väkivaltaisuuksissa kuolleen ainakin tuhat ihmistä. Kaikesta huolimatta saatiin käsistä riistäytyneen väkivallan keskellä luotua pohja osapuolten välisille neuvotteluille jo seuraavana vuonna intifadan alkamisen jälkeen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi