Suezin kriisi 1956

Israelin ja arabimaiden suhteista tuli sodan jälkeen selkeästi osa suurvaltapolitiikkaa ja kylmää sotaa. Yhdysvallat liittolaisineen tuki aktiivisesti Israelia ja Neuvostoliitto oli arabimaiden puolella.

Vastalauseena Egyptin neuvostomieliselle ulkopolitiikalle Yhdysvallat, Britannia ja maailmanpankki päättivät lakata avustamasta Assuanin padon rakentamista Egyptiin.

Maan presidentti Gamal Abdel Nasser vastasi tähän ilmoittamalla, että Suezin kanava kansallistetaan. Kanava oli tärkeä kulkureitti Välimereltä Punaiselle merelle.

Vastavetona kanavan kansallistamiselle Britannia ja Ranska antoivat epäsuoraa tukea Israelille, joka hyökkäsi itsenäisyyssodan jälkeisen rajan yli Egyptiin vallaten Siinain niemimaan. Israelin tarkoituksena oli heikentää Nasserin asemaa ja purkaa saarto, jonka Egypti oli pannut israelilaisten laivojen kululle Suezin kanavassa ja Akabanlahdella.

Israel kuitenkin vetäytyi myöhemmin YK:n ja etenkin Yhdysvaltojen painostuksesta. Britannia ja Ranska esittivät Egyptille ja Israelille uhkavaatimuksen sotatoimien lopettamisesta. Englannin, Ranskan ja Israelin etukäteissuunnitelman mukaisesti Israel suostui, mutta Egypti ei.

Niinpä brittiläis-ranskalaiset joukot nousivat maihin Suezin kanavan suulla Port Saidissa ja pommittivat Egyptiä.

Egyptin vedottua YK:n turvallisuusneuvostoon Israel lopulta vetäytyi Siinailta saatuaan takeet siitä, että sen laivat voivat kulkea vapaasti. Siinaille asetettiin YK:n rauhanturvajoukko valvomaan tulitaukoa ja Israelin laivojen vapautta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi