Häät peruttu!

Vieraat saapuvat kirkkoon, mutta sulhasta ei näy missään. Morsian tekee lähtöä vanhempiensa luo. Näin käy yleensä elokuvissa, mutta tämä kuvaus on parinkymmenen vuoden takaa, nykyään 65-vuotiaan miehen häistä. Kesken häävalmistelujen suhteesta lähteneet kertovat, miksi halusivat erota juuri silloin. Jätetty kertoo, voiko yllätyserosta päästä yli. Teksti: Ilona Vihonen

Mies, 65: "Nykäisin edellisiltana perskännit"

"Kaksikymmentä vuotta sitten olin menossa naimisiin kolmatta kertaa.

Koska avioliitto ei ollut kummankaan ensimmäinen, kiihdyin, kun lestadiolaispappi alkoi puhua harjoituksissa avioliiton merkityksestä siihen sävyyn, että ymmärtäisitte nyt pysyä naimisissa.

Soitin asiasta piispalle. En tiedä, oliko sillä vaikutusta, mutta vielä ennen häitä pappi sanoi asettelevansa sanansa varovaisemmin.

Morsiameni olisi halunnut pitää entisen miehensä nimen.

Tyttönimen olisin kelpuuttanut, mutta toisen miehen nimeä en. Joten nykäisin sitten edellisenä iltana niin sanotusti perskännit. Kirkkoon olisivat saaneet vain kantamalla.

Seuraavana päivänä osa vieraista ehti saapua jo vihkipaikalle, kun morsian teki sieltä lähtöä vanhempiensa luo.

Toivuttuani krapulasta pohdin asiaa viikon verran ja lähdin sitten lakki kourassa tiedustelemaan, mikä tilanne on. Lopputuloksena uudet häät järjestettiin kahden viikon päästä ensimmäisestä yrityksestä. Uudet kutsutkin lähetettiin niille, joille vielä kehtasi.

Sakastissa kuitenkin kysyin, että mikäs se tulee morsiamen nimeksi.

Olisin ollut yhä valmis lähtemään tieheni."

Nainen, 27: "Ottaa päähän, että suostuin kosintaan"

"Olimme seurustelleet seitsemän vuotta ja menneet kihloihin, kun ilmoitimme häistä sukulaisille ja ystäville.

Olin kyllä miettinyt jo ennen kosintaa, että onko tämä sitä, mitä haluan. Siksi ottaa päähän, että suostuin kosintaan.

Pidin avioliittoa valtavan isona asiana ja lopulta alkoi tuntua, ettei minusta ole siihen. Tilanne paheni häävalmistelujen alettua, kun kaikki rupesi konkretisoitumaan.

Pidettiin kihlajaiset, ja sitten olikin jo sovittu kaasosta, bestmanista ja morsiuspukukankaista.

Jos kosinta olisi tapahtunut aiemmin, olisin todennäköisesti tehnyt eropäätöksenikin aiemmin. Silti oli kova pala myöntää itselle, että tämähän menee ihan päin seiniä. Olimmehan kasvaneet yhdessä.

Jäin yhteisestä kaveriporukasta pois, koska ajattelin, että poikaystäväni tarvitsee enemmän kavereiden tukea. Tuntui epäreilulta, että jouduin eron vuoksi lohduttamaan omia kavereita, vaikka olisin itse kaivannut lohdutusta.

Opin, että vaikka suunnittelen uraani, yksityiselämälle en aseta tavoitteita. Muuten siitä tulee suorittamista."

Nainen, 27: "Olin vastahakoinen morsian"

"Kirkon varaamisesta oli puoli vuotta, kun päätin lopettaa suhteen.

Uutinen oli yllätys paitsi sulhaselle myös lähipiirille. Mummi oli ainut, joka sanoi: 'No niin minä vähän ajattelinkin. Te olitte niin erilaisia'. Osa kavereista on sittemmin sanonut, että olin vastahakoinen morsian.

Nykyinen poikaystäväni on kysynyt, että mitä jos sinä taas keksit jotain vastaavaa. 'Mistä sinusta tietää, kun olet kerran tehnyt sellaisen päätöksen.'

Hirvittää koko ajatus, etten olisi lähtenyt siitä suhteesta. Olisinko nyt nuori eronnut nainen? Vai olisinko jatkanut vakuuttelua siitä, että kaikki on hyvin?"

Nainen, 30: "Tyly ero oli helppo jättää taakse"

"Poikaystäväni sanoi, että avioituminen on hänelle vakava juttu, jonka hän aikoo tehdä vain kerran elämässä. Keskustelun päätteeksi hän vakuutti haluavansa kanssani naimisiin ja pyysi minua vaimokseen.

Muutaman kuukauden kuluttua, kun suvulle oli kerrottu ja kirkko varattu, hän tuli toisiin ajatuksiin.

Sulhaseni sanoi, ettei ollut varma, rakastiko minua sittenkään tarpeeksi. Vielä edellisenä päivänä hän oli käynyt sovittamassa pukua ja pohtinut häiden teemavärejä.

En voi sanoa, että hän olisi ollut täysillä mukana häävalmisteluissa. Ajattelin sen johtuvan siitä, että miehiä kiinnostavat lähinnä polttarit ja hääauto.

Silti hänen päätöksensä erota tuli täytenä yllätyksenä. Ajattelin ensin, että tämän täytyy olla ohimenevää. Ilmeisesti häät toivat paineita, ja hän hakeutui siksi toiseen suhteeseen.

Koko yhteinen kaveripiirimme jäi tuekseni. Hän jätti kaiken.

Moni on ollut pahoillaan ja sanonut 'anteeksi, kun kysyin'. Ulkopuoliset pitävät tilannetta nolona. Itse en kokenut asiaa niin. Ero oli niin tyly, että se oli lopulta helppo jättää taakse."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi