Jälkiehkäisy ei ole avaruustiedettä, silti pillerit ylihintaisia

Parikymmentä vuotta sitten jälkiehkäisy oli uutta ja pillerit kiven alla.

Lääkäriin ei ehtinyt, ja se olisi ollut pyhänä kallistakin – ja sitä paitsi tarpeetonta: lääketieteen opiskelija osasi tehdä pillerin kotikonsteinkin.

Ystäväni laski Pharmaca Fennican ja pakkausselosteiden avulla, kuinka monta tavallista e-pilleriä tarvittaisiin, jotta saataisiin sama määrä hormoneita kuin virallisessa "katumuspillerissäkin" oli, niin kuin tuohon aikaan sanottiin.

Hintaa kotitekoiselle pillerille tuli muutama markka.

Ensimmäiset pillerit tulivat apteekkiin 1986. Silloin käytettiin vielä niin sanottua Yuzpen menetelmää: suurta kerta-annosta sekä keltarauhashormonia että estrogeenia – samoja hormoneita, joita on yhdistelmäpillereissä vieläkin.

Sittemmin estrogeenista luovuttiin. Pelkkä keltarauhashormoni osoittautui vähintään yhtä tehokkaaksi. Sitä paitsi suuri estrogeeniannos oli omiaan aiheuttamaan pahoinvointia ja oksennusta.

Omatekoinen pilleri ei olisi enää mahdollinen, sillä hormonimäärät nykyisissä ehkäisy- ja minipillereissä ovat niin pieniä, että niitä pitäisi niellä kymmenittäin, jotta saataisiin edes laskennallisesti riittävä annos hormonia.

Niin valtavasta pillerimäärästä hormonit taas eivät koskaan jaksaisi imeytyä elimistöön.

En malttanut kuitenkaan olla laskematta, sillä NorLevo on poskettoman hintainen, lähes parikymppiä. Saman levonorgestreelimäärän sisältävä yhdistelmäpilleriannos maksaa nelisen euroa. Levonorgestreeli on vanha ja siis halpa keksintö. Pilleristä voi kuitenkin pyytää mitä vain, koska kilpailua ei ole. Kilpailua taas ei ole niin kauan kuin valmistetta ei saa mainostaa.

Toivottavasti kaikki pilleriä tarvitsevat tietävät kuitenkin, että sitä pitää erikseen kysyä henkilökunnalta, kuiskutellen ja punastellen, melkeinpä ripittäytyen, jos ja kun se ei saa näkyä hyllyssä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi