Kaksi tuntia puhetta tunteista

Anna ja Henrik Kettunen huoltavat avioliittoaan parisuhdekurssilla

 Vanhan puutalon portailla tervehtivät tummansiniset kurahousut.

Kolmevuotias Vilho on palannut päiväkodista kuusivuotiaan isosiskonsa Viljan kanssa. Molemmilla on riisumisen lomassa paljon asiaa vanhemmilleen Anna ja Henrik Kettuselle. 11-kuinen Vilhelmiina hihkuu innoissaan.

Kahdeksan vuotta naimisissa olleet Kettuset eivät juuri ehdi viettää kahdenkeskistä aikaa. Valokuvaajana työskentelevä Henrik tekee pitkiä päiviä, eikä Vilhelmiinaa kotona hoitava Anna jaksa iltaisin valvoa yhteisten hetkien toivossa.

"Yritän ehtiä nukuttamaan lapsia, mutta joskus tulen kotiin, kun kaikki ovat jo unessa", Henrik Kettunen sanoo.

Halu keskustella ja hoitaa avioliittoa sai helsinkiläiset Kettuset ilmoittautumaan Munkkivuoren seurakunnan parisuhdekurssille.

"Ihan vain siksi, että saisimme joskus jutella rauhassa", Anna Kettunen kertoo.

Arjen pyörityksessä voi kulua kuukausikin, etteivät puolisot ehdi puhua toisilleen muusta kuin lasten viemisistä, hakemisista ja muista hoidettavista asioista.

Sen vuoksi kaksi tuntia parisuhdepuhetta kahden viikon välein tuntui tarpeelliselta.

"Ei tässä ehditä jutella mitään. Iltaisin minä olen liian väsynyt, ja aamulla on kiire pukea ja syöttää lapsia", Anna sanoo ja paimentaa samalla Vilhoa viemään märät haalarinsa vessaan kuivumaan.

Kurssin ensimmäisellä kerralla ajatus rauhallisesta istunnosta aikuisten kesken ei aivan toteutunut. Kettuset eivät saaneet lapsenvahtia ja joutuivat tuomaan kaikki kolme lasta mukanaan.

Alun perin kurssin oli määrä alkaa jo syksyllä. Silloin kurssiin olisi kuulunut myös lastenhoito, ja perheen pienin olisi vielä viihtynyt kokoontumisten ajan kopassaan.

"Nyt on vähän vaikea keskittyä, kun Vilhelmiina konttailee pöytien alla", Anna-äiti toteaa.

Ensimmäisen tapaamisen aiheena olivat tunteet, joista Kettuset keskustelivat ensin keskenään, sitten yhdessä viiden muun pariskunnan kanssa.

Parit saivat listan erilaisista tunteista, joista heidän piti valita vaikeimmat ja esitellä valintansa toisille. Pakko ei ollut puhua mitään.

Lopulta lapset väsyivät, ja Kettuset joutuivat lähtemään kotiin hiukan kesken illan.

Ennen lasten syntymää Anna ja Henrik kävivät hiihtovaelluksilla erämaassa. Nyt erämaaretkeily on vaihtunut käynneiksi nepalilaisessa ravintolassa tai elokuvissa.

Pikainen poikkeaminen kaupungille ei kuitenkaan merkitse samaa kuin rauhoittuminen luonnossa.

"Mutta erämaahan ei voi lähteä päiväksi, eikä lapsia voi jättää pitkäksi ajaksi."

Viljan syntymän jälkeen Anna ja Henrik eivät käyneet vuoteen missään kahdestaan.

Sen jälkeen äiti ja isä ovat päässeet muutaman kerran Viroon ja kylpylään. Pari vuotta sitten Vilja ja Vilho jäivät hoitoon mummin luo, kun äiti ja isä matkustivat Lontooseen.

"Nyt on vaikea lähteä, kun Vilhelmiina syö vielä rintamaitoa. Kesällä ehkä", Anna Kettunen pohtii.

Siihen saakka avioparin yhteiseksi ajaksi riittävät parisuhdekurssin kokoontumiset.

"Se on meille kuin nepalilainen ravintola ilman nepalilaista ravintolaa", Henrik Kettunen sanoo.

Elämä & Terveys kertoo Kettusten kokemuksia parisuhdekurssista toukokuussa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi