Lomalla on hyvää aikaa – myös riitelyyn

Jopa riidellessä voi noudattaa reiluja, tarkkoja ja selkeitä sääntöjä

 "Ainako sun pitää ostaa makkaraa. Etkö koskaan voi ostaa vihanneksia? Muutut kohta makkaraksi itsekin."

"Älä nipota. Mä syön lomalla ihan niin monta makkaraa kuin haluan."

"Kuule äijä. Tyydytetyt rasvahapot pullistelevat verisuoniesi välistä."

"Minä kuule pidän huolen omista rasvahapoistani. Pure sinä porkkanaa."

Riitaa saa mukavasti kehitettyä ihan mistä vain: mihin mennään, milloin, kenen kanssa, mitä syödään ja milloin, kuka maksaa ja miksi aina minä. Syitä on loputtomasti ja etenkin niitä on kesällä lomien aikaan.

Onnellisia avioliittoja tutkittaessa on huomattu, että sopuisat puolisot antavat palautetta tietystä tilanteesta.

"Et varmaan ole ehtinyt vielä siivota, kun sinulla on ollut niin kiire."

Onnettomissa avioliitoissa palautetta annetaan pääasiassa persoonasta.

"Olet niin tyhmä ja laiska, ettet saa koskaan tehtyä mitään."

Persoonatekijöihin menevä kritiikki näkee toisen tyhmänä, laiskana, osaamattomana ja avuttomana.

Tilannetekijät tarkoittavat, että ihmistä ei syytetä, vain hankalaa tilannetta.

Kun toisen junttaa maan rakoon ikuisuussanoilla aina, koskaan, milloinkaan ja ikinä, kritisoidulla ei ole mahdollisuutta muuttua. Hänet on leimattu aina ja iänkaikkisesti kurjaksi ja kyvyttömäksi. Ikuisuus on pitkä aika.

Parempi on keskittyä tähän hetkeen.

On turha muistella sitä, mitä pari viikkoa, puoli vuotta sitten tai viime kesänä tapahtui.

Perheessä voidaan sopia aikuisten välillä ja aikuisten ja lasten välillä riitelysakko, jos joku ottaa riidassa esille yli kaksi viikkoa vanhoja asioita.

Menneisyyden kaivelija havahdutetaan hereille huutamalla yhteen ääneen "historiaa", ja menneiden kaivelija saa palkinnoksi seuraavan imuroinnin tai tiskauksen.

Riidan laajentaja on ovela. Hän hivuttaa riidan koskevaksi pian myös anoppia ja appea ja ja jopa vaimon työvereita:

"Äitisi on ihan yhtä laiska siivooja. Ei ole omppu kauas puusta pudonnut."

Riidan laajentaja hiljennetään hihkaisemalla yhteen ääneen "laajennus" ja hänet palkitaan kotityösakoilla.

Riidan laajentajan sukulaissielu on pointin himmentäjä. Kun riidellään roskapussin viennistä, himmentäjä puhuu pian koiran ulkoiluttamisesta.

Himmentäjän saa kuriin pitämällä vapaamuotoista riitelypöytäkirjaa. Siihen kirjataan muutamia keskustelun aihetta, esimerkiksi perunat, auton pesu ja ruuanlaitto.

Seuraavaan asiaan ei edetä ennen kuin kohta "perunat" on käsitelty ja siitä on saatu kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Joka kohdasta pitää päättää, MITÄ tehdään, KUKA tekee ja MILLOIN tekee ja MIKÄ ON RANGAISTUS, jos ei tee.

Keskeistä viestinnässä ja riitelyssä on konkretia. Liioittelu ei johda mihinkään.

"Olen varmaan miljoona kertaa sanonut, että kengät on putsattava kunnolla ennen kuin tulee sisälle. Taas on eteinen täynnä multaa."

Kun kertoo, miten on miljoona kertaa sanonut tai sata kertaa kerännyt rojut laatikkoon, viestin teho vain vähenee. Tätä ei dramaattisuuteen pyrkivä liioittelija tajua.

Riidoissa on siis hyvä pyrkiä tarkkuuteen.

Ikuisuussanoista "aina", "koskaan", "ikinä" ja "milloinkaan" ja "mihinkään" kajahtaa taas yhteishuuto "dramatiikkaa" ja siivousrangaistus.

Tarinoiden värittäjä oppii vähitellen huomaamaan tapansa höystää tarinoitaaan.

Passiivinen aggressiivisuus on perheelle vähintään yhtä vaarallista kuin avoimempi raivo, joka näkyy ja kuuluu esimerkiksi huutona.

Passiivis-aggressiivinen ei huuda, eikä mulkoile julmasti. Hän katsoo surullisilla silmillään ja voihkaisee:

"Niin, minä olen ollut viime aikoina jatkuvasti kipeä, kun joudun hoitamaan teidän sotkujanne. Jos te ette olisi niin avuttomia ja tyhmiä, minäkin voisin paremmin."

Passiivis-aggressiivinen ihminen osaa syyllistää hienosti.

Hän saa muutamalla lauseella kaikki huoneessa olevat tuntemaan huonommuutta. Kaikki perheenjäsenet pelkäävät, mitä nyt taas on tullut tehtyä väärin. Jalomielisyydessään marttyyri uhraa itsensä. Eihän hänen tarvitsisi, mutta kun hän sattuu olemaan niin hieno ihminen. Todellinen aarre.

lisää aiheesta:

deborah tannen (suom.eeva-liisa jaakkola): mä sanon vaan. miten perheessä puhutaan. otava 2004.

tia isokorpi: napit vastakkain. ristiriidat, rajat ja ratkaisut. ps-kustannus 2006.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi