Minä lähden nyt

Erotessa on joskus vaikea puhua totta. Valehteluun ajavat pelko, vapauden kaipuu ja toinen suhde. Aina ei vain henno sanoa, että sinä et ole minulle se oikea. Valheella jättäneet kertovat, mitä sanoivat eron syyksi ja mikä on totuus. Koonnut: Jaana Laitinen

"Aloitin suhteen uuden naisen kanssa, vaikka en ollut päättänyt, eroanko vaimostani vai en. Halusin kai varmistaa, että minulla olisi edes joku, jos ero tulee.

Kun viime syksynä jätin perheeni, annoin vaimon ja suvun ymmärtää, että eromme syy on vaimoni sairaus. Sanoin, etten voi jatkaa vaimoni kanssa tai palan itse loppuun.

Eihän se niin ole, mutta en saanut sanottua, että olen toisen kanssa. Koetan kai pitää julkisuuskuvastani kiinni, eikä siihen sovi puolison pettäminen ja jättäminen. Vaimo on kyllä arvannut totuuden.

Välillä epärehellisyyteni vaivaa mieltäni. Tiedän lisänneeni vaimon tuskaa, mutta yritän unohtaa sen ja keskittyä itseeni ja tähän päivään."

Mies, 35

"Asuin hyvässä sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa olevan miehen kanssa. Kerroin hänelle, että aion tehdä roikkumaan jääneen graduni loppuun ja muutan Hämeestä takaisin Helsinkiin. Kävin kotona yhä harvemmin ja lopulta ehdotin, että pidämme seurustelussa taukoa, kunnes saan tutkintoni valmiiksi.

Todellisuudessa olin alkanut pelätä häntä. Hän joi harvoin, mutta kun hän joi, hänestä tuli kovakourainen ja outo. Ne olivat pelottavia iltoja. Hän saattoi hakata päätään seinään tai lyödä nyrkillä kättään. Viina onneksi vei häneltä jalat alta, eikä hän voinut käydä käsiksi minuun.

Kerran en uskaltanut mennä illalla kotiin, koska hän oli ostanut päivällä kirveen. Tajusin, että pelko on vallannut elämäni. Päätin lähteä – gradu on vieläkin tekemättä."

Nainen, 50

"Hyvin varakas mies kiinnostui minusta noin vuosi sitten. Aloin saada iltaisin tekstareita ja lopulta pyynnön suhteeseen.

Jouduin lopettamaan tapailumme valehtelemalla, että minulla on toinen enkä ole vapaa uuteen suhteeseen. Tosiasiassa en halunnut jatkaa hänen kanssaan, koska hän oli naimisissa, minua selvästi vanhempi ja enemmän tai vähemmän alkoholisti."

Nainen, 47

"Aloin seurustella kiltin ja avuliaan miehen kanssa. Ajan kuluessa minulle selvisi, että hän oli kapean maailman ihminen: vähän tyhmä ja yksioikoinen.

Hän halusi muuttaa yhteen. Pitkitin vastausta, sillä arvostin hänen hyviä ominaisuuksiaan. Kun lopulta seurasi kosinta, vastasin nätisti ei. Mies otti asian raskaasti, näytti vihaiselta ja vaati selitystä.

Ei kenellekään voi sanoa, että olet niin tyhmä, ettei kanssasi voi olla. Hädissäni aloin hyvitellä ja valehtelin, että mies on fiksu ja älykäs, ja minä olen yksinäinen susi, joka kaihtaa vakisuhteita.

Hätävalhe jäi vaivaamaan, koska olisin selviytynyt ilman sitäkin."

Nainen, 67

"Koko 13 vuotta kestäneen avioliittoni ajan minulla oli monia sivusuhteita, pikapanosta puolen vuoden seurustelusuhteisiin.

Erosin, koska en jaksanut kantaa pettämisen aiheuttamaa syyllisyyttä. Miehelleni en koskaan kertonut syrjähypyistäni, eikä hän osannut epäillä. Eron syyksi ilmoitin, että koin olevani suhteessamme yksin ja olisin kaivannut enemmän läheisyyttä ja huomiota. Tavallaan siis kerroin hänelle totuuden paljastamatta tekojani.

Oikean syyn kertominen olisi vain vaikeuttanut lapsemme huoltajuus- ja elatuskiistoja."

Nainen, 38

"Seurustelin 17-vuotiaana erään nuoren miehen kanssa. Kun lopetin yhteydenpidon, annoin ymmärtää, että minua ei kiinnosta. Nuoruus ja huimuus veivät minua.

Oikea syy oli se, etten uskonut, että hän olisi elämäni prinssi. Olisihan hän ollut, ymmärsin sen myöhemmin.

Yhteydenpitomme jatkui vuosia eron jälkeen. Hän olisi halunnut aloittaa seurustelun uudestaan, mutta olin jo uudessa suhteessa.

Nuoruuden rakkauteni teki itsemurhan, kun olin 25-vuotias. Olen miettinyt monta kertaa, miten paljon juupas–eipäs-suhde kanssani vaikutti hänen masentumiseensa."

Nainen, 40

"Asuin Pakistanissa lasteni, merimiesmieheni ja tämän suvun luona. Olin kuullut, että miehelläni on laivalla toinen nainen. Mieheni käyttäytyi omituisesti, emmekä lapseni ja minä voineet enää mennä laivalle lomalle.

Olin onneton ja epätoivoinen. Halusin palata Suomeen, mutta pelkäsin, että mieheni ja hänen perheensä eivät päästä lähtemään. Siksi en uskaltanut sanoa, että tiedän naisesta. Sen sijaan sanoin, että lähden lasten kanssa lomalle Suomeen.

Lähdin sovittua aiemmin. Eräänä päivänä sanoin meneväni hakemaan lapset koulusta. Lasten kanssa jatkoin suoraan lentokentälle.

Mieheni tuli perässäni Suomeen kaksi kertaa. Kerroin, että tiedän toisesta naisesta. Mieheni ei halunnut puhua asiasta, emmekä tavanneet sen jälkeen moneen vuoteen. Hain eroa. Mies sanoi, että 'tee mitä haluat, sillä sinulla on valttikortit käsissä, kun naisen asema tällaisessa tilanteessa on Suomessa vahva'."

Nainen, 65

"15 vuoden suhteen aikana avomieheni nujersi minut täysin. Hän vahti rahankäyttöäni ja kännykkääni, vähätteli minua ja eristi suvusta ja ystävistä. Kun uhkasin lähteä, hän väitti, etten pärjäisi omillani. Kun hän kerran rikkoi oven ja ikkunan, ajattelin, että pelastan ainakin tyttäreni, ja menimme turvakotiin.

Eron oikea syy oli henkinen väkivalta. Miehelle syyksi sanoin hänen alkoholin käyttönsä. Hän lupasi mennä AA-kerhoon ja hoitoon, jos tulisin takaisin.

Hän ei edelleenkään ymmärrä, että teki jotakin väärin. Hänen mielestään meillä oli kaikki hyvin. Kadun vain sitä, etten lähtenyt aiemmin."

Nainen, 36

"Tapasin Kultsin 17-vuotiaana lukiolaisena kotibileissä. Kirjoitusten jälkeen muukin maailma alkoi kiinnostaa.

Tein lopun suhteesta sanomalla, että olen tavannut toisen, jonka kanssa haluan olla. Tosiasiassa halusin olla yksin ja nähdä elämää. En vain uskaltanut kertoa sitä. Oli helpointa valehdella.

Olen katunut sitä yli 30 vuoden ajan. Olen tuloksetta yrittänyt etsiä häntä käsiini. Haluaisin kertoa hänelle totuuden ja tietää, mitä hänelle kuuluu."

"Rakastin tyttöystävääni ja hän minua. Kumpikin halusi olla vain yhden ihmisen kanssa elämänsä aikana eikä kerätä kokemusta irtosuhteista.

Epävarmuuteni sai minut kuitenkin etsimään hyväksyntää muilta naisilta. Hain katseita, eleitä ja merkkejä, jotka kertovat mielenkiinnosta minua kohtaan. Halusin vakuuttua, että olen kiinnostava tai arvokas.

Tämä jätti jälkensä. Aloin purkaa pahaa oloani tyttöystävääni. Hän luuli, että hän teki jotakin väärin. Erosimme minun aloitteestani. Väitin, että vika oli hänessä, vaikka se oli epävarmuudessani.

Toisinaan itken, kun ajattelen, miten syvästi olen haavoittanut häntä. Jos pystyisin, tekisin toisin."

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi