13.2.2012 3:00
Kaarina Määttä, kasvatuspsykologian professori, Lapin yliopisto.
"Siitäkö, että nauttii olemassaolosta seesteisin mielin: lähellä on toinen, jonka seurassa viihtyy, unelmoi, rauhoittuu, saa tukea ja arvostusta, voi olla niin kuin on.
Vai siitäkö, että tunne-elämä suistaa raiteiltaan: kiipeää ekstaasin vuoren huipulle tai vajoaa epätoivon laaksoon, hurmioituu, taantuu, arki unohtuu eikä mikään ole enää totunnaista tai normaalia?
Jokainen rakastaa omalla tavallaan. Rakkaustyylejä on useita: eroottinen, romanttinen, laskelmoiva, maaninen, leikittelevä, pyyteetön, ja rakkauden kohdekin vaihtelee.
Ihminen voi rakastaa myös itseään, luontoa, runoutta, suklaata tai sunnuntaipäiviä. Siispä tiedosta viis, rakkaus lienee kesyttämätön arvoitus. Kuten ystävyys."
Jaakko Heinimäki, pappi ja kirjailija.
"Siitä, kun toisen kipu tuntuu omassa ruumiissa."
Reeta Lehtonen, puheenjohtaja, Rakkausrunot ry.
Tiedän
kun poltan sormeni
poimiessani kukkakaalin paloja
keittolautaseltasi
kun riidan jälkeen
kosketan
karheana nukkuvaa jalkaasi
Heli Vaaranen, Väestöliiton perhekeskuksen johtaja.
"Yhdysvaltalaisen tutkijakaksikon Hatfieldin ja Sprecherin "Intohimoisen rakkauden asteikko" mittaa, kuinka rakastunut olet. Rakastumisen voi siis pisteyttää ykkösestä yhdeksään tutkimuksiin perustuvien kysymysten avulla.
Tuntisitko epätoivoa, jos hän jättäisi sinut? Ajatteletko pakkomielteisesti rakastasi? Oletko onnellinen, kun teet hänet onnelliseksi?
Rakkausmittari kysyy myös mustasukkaisuudesta, menettämisen pelosta ja herkkyydestä rakastetun mielialoille.
Jos vielä ruksaat maksimipisteet kohtaan "Tunnen koko kehoni värähtävän, kun hän koskee minua" – taidat olla hyvin, hyvin intohimoisesti rakastunut!"
Virpi Hämeen-Anttila, tutkija, kääntäjä ja kirjailija.
"Siitä, että toisen onni on vähintään yhtä tärkeää kuin oma onni. Hyvä mieli tulee yksin tiedosta, että toinen on olemassa. Toinen saa katsomaan muutakin maailmaa hymyillen ja myötäeläen. Lyhyesti: on tullut paremmaksi ihmiseksi."
Riku Korhonen, kirjailija.
"Alaruumis hämää luulemaan rakkaudeksi sellaista, mikä ei ole rakkautta. Vasta, kun alkaa kantaa huolta toisen asioista, alkaa olla kyseessä rakkaus. Kun kykenee ottamaan toisen surut omiksi suruikseen, tietää, että toinen ihminen alkaa olla läheinen."
Claes Andersson, kirjailija.
"Silloin tietää rakastavansa, kun toisen ihmisen seurassa kokee, ettei halua mitään muuta kuin olla läsnä juuri tässä, juuri tässä hetkessä, tämän ihmisen lähellä."
Mitä sanovat vastanaineet? 13.2.2012
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi