Mummi ja ukki eroavat

Kun työelämän kiireet loppuvat, parisuhteen heikkoudet paljastuvat

Raimo ja Leena köllöttävät aamuauringossa ja vilkaisevat toisiaan. Tästä on haaveiltu! Ei enää herätyskelloa piipittämässä aamuisin.

Eläkkeellä on aikaa kääntää vatsat vastakkain, nauttia läheisyydestä ja tehdä lämpimän peiton alla – mitä nyt sitten peiton alla tehdäänkään.

Välttämättä kaikki ei suju auvoisesti. Jos parisuhde on jäänyt ohuelle hoidolle, se paljastuu työelämän päättyessä.

Yhteiselämän kankeutta ei enää pääse työkiireiden taakse karkuun. Jos yhteiset puheenaiheet loppuvat kauppalistaan ja toisen lähellä ei ole hyvä olla, totuutta on vaikea lakaista maton alle.

Eläkkeellä parin on viimeistään ryhdyttävä miettimään: miten me jaksamme keskenämme?

Aina ei jakseta kovin hyvin, sillä ikääntyneet parit päätyvät entistä herkemmin eri sänkyihin.

"Ikääntyneetkään eivät suostu enää huonoihin liittoihin. Kuusikymppisten eroja ovat helpottaneet dannyjen ja ilkkakantoloiden erot", kouluttaja, terveystieteiden tohtori Liisa Salmenperä sanoo.

Raimolla ja Leenallakaan suhde ei ole hyvässä kunnossa. He eivät silti halua erota, vaan päättävät hakea ammattiapua.

Soittokierros julkisiin parisuhdepalveluihin tuottaa kuitenkin pettymyksen. Melkein kaikki apu on tarkoitettu nuorille ja lapsiperheille.

Kirkko on nyt tulossa vastaan.

Seurakunnissa on alkamassa Parisuhteen palikat -kursseja, joille aiotaan perustaa ryhmiä iäkkäille.

Miksi ikäihmiset tarvitsevat omat kurssinsa? Lempihän on samaa, roihuaa se nuoren tai vanhan rinnassa.

"Eri-ikäisten parisuhteissa on myös omia erityiskysymyksiä", perhekasvatussihteeri Arja Seppänen kirkkohallituksen perheasioiden yksiköstä sanoo.

Hän vakuuttaa, että omaa parisuhdetta on jopa hauska pohtia muiden ikätovereiden kanssa.

Nyt kun suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, samat kysymykset koskettavat monia. Myös isovanhemmuudessa on miettimisensä.

Vielä kahdeksankymppisenä pariskuntien on pystyttävä neuvottelemaan siitä, pyydetäänkö kotiin siivous- ja saunotusapua tai olisiko viisainta muuttaa isosta omakotitalosta kerrostalokaksioon.

"Tällaiset voivat olla parille jatkuva kiistan aihe", tutkija Sirpa Andersson Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta tietää.

Hän kuitenkin epäilee, istuisivatko kahdeksankymppiset pohtimassa parisuhdettaan vertaisryhmässä.

"Sodan jälkeen avioliitto solmittiin kestämään niin myötä- kuin vastoinkäymisissä", yli 70-vuotiaiden elämää tutkinut Andersson kuvaa.

Avioliitto ei ole heille suhde, vaan se on instituutio, johon sitoudutaan ja jossa kasvatetaan lapsia.

Entä jos Raimo löytää uuden kumppanin kuntosalilta tai Seija kirjallisuuspiiristä ja pari päättää erota?

Ei heille silloinkaan välttämättä huonosti käy.

"Ero on mahdollisuus myös vanhalle", Eläkeliiton erokurssien kouluttaja Liisa Salmenperä on nähnyt. Erosta voi alkaa uusi elämä.

Voi olla helpottavaa päästä ulos tunnekylmästä uskottomuuskriisin tai alkoholiongelman kalvamasta liitosta ja saada päättää itse omista asioista.

Ilman kolhuja harva kuitenkaan selviää erosta.

Korkea ikä nostattaa pelkoja, joita keski-iässä eroava ei vielä kohtaa.

Ikääntynyt menettää erossa myös unelman yhteisestä vanhuudesta ja tuntee turvattomuutta: kuka minusta huolehtii, kun tästä vielä vanhenen?

Omat pelkonsa, syyllisyytensä ja kaunansa on syytä käydä lävitse.

"Jos eroprosessi jää avaamatta, katkeruus ja puhumattomuus siirtyvät myös tuleville sukupolville."

On perheitä, joissa aikuisten lasten on järjestettävä kahdet häät, kahdet ristiäiset ja kahdet lasten syntymäpäivät, koska ukki ja mummi eivät mahdu saman juhlapöydän ääreen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi