"Naisena piti piiloutua, miehenä saa olla röyhkeä"

Sarjakuvataiteilija Aarni Korpela, 33:

"Lapsena en ajatellut, että sukupuoli olisi olennainen asia. Elin sukupuolirooleista välittämättä, kunnes lukioiässä aloin ajatella olevani mieleltäni enemmän poika kuin tyttö.

Halusin saada lapsen, mutta kun tulin viisi vuotta sitten raskaaksi, se tuntui hyvin kompleksiselta. En voinut paeta androgyyniyteen vatsani kanssa ja koin vaikeaksi sen, että minut nähtiin naisena. En ikinä osannut ajatella itseäni äitinä.

Helpotuin, kun kolme vuotta sitten hormonihoitojen takia aloin näyttää mieheltä ja minua alettiin pitää isänä. Isyyteen tuntuu latautuvan vähemmän paineita.

Minua

kohdellaan eri tavalla kuin ollessani nainen. Naisena tilan ottaminen keskusteluissa oli paheksuttua, kun taas miehenä huomaamattomuus herättää epäluuloa.

Eri sukupuolilta odotetaan erilaista käyttäytymistä. Miehet saavat olla sisariaan röyhkeämpia ja vähemmän empaattisia. Minua on huvittanut, että nykyään minun odotetaan ottavan muita ihmisiä vähemmän huomioon.

En ajattele sukupuolen olevan vain kulttuurinen rakennelma. Sukupuolihormoneilla on suuri vaikutus ihmisiin. Testosteronihoitojen myötä persoonallisuuteni muuttui. Olen nyt suoraviivaisempi ja toimin ennemmin kuin jään pohtimaan seurauksia. En myöskään osaa enää oikein itkeä.

Joitain asioita miehen roolissa on ollut vaikea hyväksyä. Esimerkiksi naisellisten piirteiden osoittaminen koetaan usein provokaatioksi. Myös sitä pidetään epäilyttävänä, jos mies on empaattinen tai avoin muita miehiä kohtaan. Miehenä olo on täynnä kieltoja, ja se on ahdistavaa.

Homona olen joutunut opettelemaan piilotettujen merkitysten etsimistä miesten eleistä: tarkoittaako pitkä katse romanttista kiinnostusta vai jotakin muuta."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi