1.11.2010 3:00
Transvestiittiyhdistys Dreamwearclubin puheenjohtaja Minna-Maaria Lax, 47:
"Transvestisuus on syntymälahja. Ensimmäinen muistikuvani asiasta on, kun nelivuotiaana kyläreissulla sain sovittaa erään tytön valkoisia remmikenkiä. Siitä lähtien olen miettinyt aika ajoin, miltä näyttäisin naiseksi laittautuneena. Runsaat neljä vuotta sitten vihdoin kokeilin.
Maskeeraajan tehtyä minulle meikit ja vedettyäni peruukin päähäni tuntui siltä, että peilistä katsoo ihmeellinen ihminen, jota en halua hukata. Kyseessä ei ollut pelkästään ulkoinen muutos, vaan myös sisältäni kumpusi naisellinen tunne, joka viilsi syvältä.
Meikkien peseminen pois oli järisyttävä paikka, ja seuraavana päivänä minulla oli kamalampi henkinen krapula kuin koskaan. Olin kokenut, mitä naisena oleminen voi olla, ja minulla oli kova ikävä takaisin tuohon tilaan.
Nykyään naiseksi muuttuminen ja mieheksi palaaminen sujuvat jouhevasti. Sama persoonahan minulla on sisälläni koko ajan. Sen ilmenemismuoto vain vaihtelee.
Olen huomannut, että naiseutta pidetään yhä mieheyttä vähempiarvoisena. Kun nainen käyttäytyy miehisesti, se nähdään pyrkimyksenä parempaan. Naismainen mies on monille vain hävettävä luuseri.
Olen heteroseksuaali, ja jos vastaani kävelee mielenkiintoisen näköinen nainen, pääni kääntyy, vaikka olisin jakkupuvussa. Ei seksuaalisuus muutu, kun pukee toisen sukupuolen vaatteet, vaikka usein kuvitellaankin ihan muuta."
Ahtaissa rooleissa 1.11.2010
"Mies ihannoi voimaa, nainen saa pitää vaatteista" 1.11.2010
"Naisena piti piiloutua, miehenä saa olla röyhkeä" 1.11.2010
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi