"Olen miehille pahasti yli-ikäinen"

Eläkeläinen

Eeva Hupli, 68:

"En ole koskaan ollut naimisissa tai asunut kenenkään kanssa. Seurustelustakin on yli 30 vuotta. Jotenkin en vain ole tavannut miestä, jonka kanssa tunteet olisivat kohdanneet.

Jotkut naimattomat tuttuni ovat surreet perheettömyyttään koko ikänsä. Minulle lasten saaminen ei ollut koskaan tärkeää. Sen sijaan tein kiinnostavaa työtä valtion virastossa. En ole sen kummemmin kaivannut kumppania, sillä ympärilläni on aina ollut paljon ihmisiä.

Kun tyttökaverini perheellistyivät, he eivät heittäneet minua yli laidan, vaan tekivät minusta kahdeksan lapsen kummitädin. Olen saanut nähdä perhe-elämää ystävien, sukulaisten, työkavereiden ja naapureiden kautta. Eikä se aina ole autuutta! Moni roikkuu onnettomana hyvin yksipuolisessa suhteessa.

Minun ei ole tarvinnut haeskella miehiä seksinkään takia. Koska minulla ei ole ollut monia seksuaalikokemuksia, en ole osannut niitä kaivatakaan – ja vuosien myötä aina vain vähemmän.

Ystävättäreni mukaan minulla ei ole koskaan ollut haku päällä. Muistan, kun hän näytti minulle aikoinaan ravintolassa, kuinka tukkaa täytyy pöyhöttää ja istua ryhdikkäästi, jotta sattuisi miesten silmään. Mutta minä vain keskityin juomaani.

Nelikymppisenä kaikki olivat menneet naimisiin. Seuraava mahdollisuus pariutumiseen oli, kun ihmiset alkoivat erota ja leskeytyä. Silloin en enää tarvinnut suhdetta. Olin tottunut olemaan yksin.

Vanhetessa nautin koko ajan enemmän yksinolosta. Luen, harrastan pilatesta, käyn avantouimassa, teen käsitöitä ja käyn seurakunnan vapaaehtoisena hoivakodissa avustamassa vanhuksia. Teen myös paljon metsäretkiä ja istuskelen nuotiolla eväitä syöden.

Nuotiokumppani voisi olla mukava, mutten välttämättä enää jaksaisi aloittaa seurustelua. Kun on tottunut elämään itsensä kanssa, niin vaikea siihen on toista sovittaa.

Uteliaisuuttani olen joskus käynyt katsomassa, millaisia miehiä netistä löytyy. Ja löytyyhän sieltä: omien sanojensa mukaan vain komeita, fiksuja ja rikkaita. Mutta kaikki ikäisenikin miehet hakevat korkeintaan 50-vuotiasta naista. Olen pahasti yli-ikäinen!

En usko, että enää rakastun. Se ei haittaa, sillä olen tyytyväinen elämääni. Kuollessani en kuitenkaan haluaisi olla yksin. Toivon, että sisareni pitää minua silloin kädestä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi