Rakkautta on nakkikastike

Kehitysvammaiset Annikki Hyyrynen ja Juhani Jauhola ovat tukeneet toisiaan 40 vuotta.

Annikki Hyyrynen ja Juhani Jauhola tapasivat 1970-luvulla Lehtimäen opistolla, joka on erityistä tukea tarvitsevien aikuisten oppilaitos. Suurista tunteista he eivät puhu, mutta eivät ole koskaan kyseenalaistaneet suhdettaan.

"Jos on oltu eri mieltä, Juhani on lähtenyt kävelylle tuulettumaan", Annikki sanoo.

Kun Juhani tulee takaisin, Annikki suukottaa häntä ja kysyy, onko kaikki hyvin.

"No mikä tässä nyt pitää mättää?" Juhani sanoo, ja riita on unohdettu.

Kun Juhanilta kysyy Annikin hyviä puolia, hän vaihtaa aihetta ja selittää, miten auton kylkeen teipataan teksti.

"Ensin pyyhitään Sinolilla..."

Ilman Juhaniaan Annikki olisi joutunut laitokseen tai tukiasuntoon, sillä hänelle moni arkinen askare on vaikea.

Annikki syntyi keskelle sotaa 1943 Helsingin Kätilöopiston sairaalassa. Hän vietti ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta sairaalassa, sillä hän ei kehittynyt kuten muut lapset.

"Kävelemään opin kunnolla vasta neli- tai viisivuotiaana."

Sota-aikana kehitysvammaista tyttöä ei osattu diagnosoida, ja oikean määritelmän Annikki sai vammalleen vasta 1960-luvulla. Hänellä on harvinainen Noonanin oireyhtymä. Suurin käytännön ongelma vammasta on Annikin pieni koko. Hän on 138-senttinen, ja hänen raajansa ovat hyvin lyhyet. Lisäksi hänellä oli jo syntyessään reikä sydämessä, minkä takia hänellä on keinoläppä.

Annikki kävi apukoulua Helsingissä ja on tehnyt töitä muun muassa lastenhoitajana. Lukeminen ja laskeminen sujuvat, mutta hitaasti.

"Kaari Utrion kirjaan minulla meni noin puolitoista vuotta."

Juhani syntyi Tampereella 1953, mutta hänet adoptoitiin torniolaiseen perheeseen. Hänen toinen jalkansa on toista selvästi pidempi, ja pituusero vaikeuttaa liikkumista. Lisäksi hänellä on ollut ongelmia lukemisessa ja kirjoittamisessa. Siksi hänkin kävi apukoulun ja suoritti koulun jälkeen muutamia erityistukea tarvitsevien opistokursseja.

Lehtimäen opistoon Annikki ja Juhani päätyivät vuonna 1974.

"Minä vietin siellä joulukuussa Annikinpäiviä ja tein kakun. Juhani suuttui, kun häntä ei kutsuttu", Annikki kertoo.

Korvaukseksi hän tarjosi Juhanille tammikuussa kakkua syntymäpäivänsä kunniaksi. Siitä se alkoi.

Pariskunta muutti muutaman vuoden päästä asumaan Annikin vanhempien luokse.

"Ensimmäisen kerran kun ehdotin, että Juhani muuttaa meille, äitini sanoi, että asiasta pitää keskustella. Minä suutuin ja heitin radion ikkunasta ulos. Äitini kommentoi, että rakkaus se särkee tavaroitakin", Annikki kertoo.

Mihin Juhani sitten ihastui Annikissa?

"En minä muista."

Yhteiselämä vanhempien kanssa sujui.

"Mitä nyt joskus riideltiin televisio-ohjelmista."

Kihloihin Annikki ja Juhani menivät 1984. Noin vuoden kuluttua Annikin vanhemmat kuolivat. Annikki suri vanhempiaan niin, että sairastui vakavaan masennukseen. Juhani päätti hoitaa Annikin kuntoon, kävi töissä ja laittoi ruokaa. Hän ei kysellyt itseltään, jaksaako.

Molemmat ovat sairastelleet. Annikin sydäntä on leikattu ja kaksi kertaa häneltä on hoidettu rintasyöpä. Juhanilla on puolestaan ollut parikin laskimoiden ohitusleikkausta sepelvaltimotaudin takia sekä aortan pullistuma.

"Kun Juhani on ollut sairaalassa, minä olen istunut siellä koko illan. Kerran yhden jouluaatonkin", Annikki kertoo.

Lapsia pariskunnalla ei ole. Annikille sanottiin, ettei hän voi vammansa takia saada lapsia.

"Kohtuni poistettiin 1980-luvulla."

"Koiran Annikki olisi halunnut, mutta minä olen allerginen", Juhani kertoo.

"Koira elää 15 vuotta, Juhani ehkä vähän kauemmin. Valitsin Juhanin", Annikki sanoo.

Juhani vie Annikkia viikoittain eläkeläisten keskusteluiltoihin tai seurakunnan tapahtumiin. Lisäksi Juhani laittaa edelleen ruuan. Annikin herkkua ovat makaronilaatikko ja tummanruskeaan kastikkeeseen tehty nakkikastike.

Kotona Juhani täyttää ristikoita ja Annikki kuuntelee äänikirjoja. Yhdessä he katsovat televisiota.

Annikki kuhkailee öisin ja menee usein nukkumaan vasta puolenyön jälkeen. Juhani sen sijaan herää jo klo 4.30.

Iltasuukko vaihdetaan jossakin välissä.

"Kyllä se riittää, että tuo tuossa on", Annikki sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi