Rakkautta yli valtameren

 "Olen fyysisesti Helsingissä, mutta mieli on myös New Yorkissa", sanoo Tuuli Nilsson, joka on elänyt kymmenen vuotta kaukosuhteessa avomiehensä Jakob Holderin kanssa.

He tietävät, mitä on rakkaus ensi silmäyksellä: suomalainen opiskelijatyttö näki yliopiston käytävällä amerikkalaisen opiskelijapojan, jota pyysi heti treffeille.

Mannertenväliseksi suhde muuttui, kun tytön piti palata Suomeen. Sen jälkeen pari on aprikoinut, pitäisikö Nilssonin muuttaa New Yorkiin tai Holderin Helsinkiin.

Päätöstä ei kuitenkaan ole tehty. Päinvastoin, keskustelu aiheesta lopetettiin, kun Nilsson otti vastaan työpaikan Helsingin yliopistossa puheviestinnän opettajana.

Molempien tiukasti omaan äidinkieleen sidottu työ onkin syy, miksi pari ei asu yhdessä jommankumman kotimaassa. Holder on näytelmäkirjailija.

Kaukosuhteessa heikko suhde hajoaisi, mutta Nilsson ja Holder suunnittelevat häitä. Senkin jälkeen suhde jatkuu totuttuun tapaan, vaikka "puhelimen kanssa on ikävä mennä nukkumaan".

Iltaisin Nilsson nukahtaa miehensä ääneen ja herää aamuisin New Yorkin puheluun.

Puhelin ei ole halvin, mutta varmasti välittömin yhteydenpitotapa.

"Jos ahdistaa tai on tapahtunut jotain kivaa, haluan yhteyden Jakobiin heti."

Koska fyysistä läheisyyttä on vähän, se korvataan puhumalla tunteista ja analysoimalla omaa parisuhdetta. Pahinta on ikävä, mutta loputtomiin ei sitäkään voi murehtia.

"Yritän säädellä tunteitani ja säästää niitä päivään, jolloin nähdään", Nilsson kertoo.

Yhteistä aikaa heillä on vuodessa nelisen kuukautta. Ainoa vakiintunut käytäntö on, että Holder tulee heinäkuuksi Suomeen mökkeilemään.

Epävarmuuden sietokyky on kehittynyt suhteen edetessä.

"Aluksi emme uskaltaneet kuulla toistemme eroahdistusta. Pelkäsimme, että tähän tämä loppuu. Nykyään osaamme asettua toistemme asemaan."

Jälleennäkemisen lähestyessä odottava tunnelma tihenee. Silti tulijan on joka kerta neuvoteltava itselleen tila toisen elämässä. Se purkautuu helposti kiukutteluna, mutta on opettanut antamaan toiselle tilaa ensimmäisten yhteisten päivien aikana.

"Niiden aikana muistelemme, mitä rakastamme, vihaamme tai vain siedämme toisissamme", Holder kertoo.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi