7.12.2009 3:00
Perhetapaaminen Vantaan vankilassa kestää kolme tuntia. Mikan ja muun perheen tapaaminen alkoi pusuilla ja hellällä halauksella.
"Haluaisin sellaisen tylsän, tavallisen lapsiperheen elämän", 28-vuotias sairaanhoitaja Minna huokaa länsihelsinkiläisessä kolmiossa.
Lattialla lojuu barbi ja legopalikoita toimettomina, sillä Minnan 3- ja 6-vuotiaat lapset ovat mummolassa telmimässä. Isästä Mikasta ei ole leikittäjäksi, sillä hän istuu vankilassa viiden vuoden tuomiota huumausainerikoksesta.
Mikan joutuminen telkien taakse myllersi kymmenen vuotta seurustelleen parin elämän. Minna oli tiennyt miehensä tuntevan hämäräpuuhiin sekaantuneita, mutta kun myös Mika otettiin kiinni vuosi sitten, se oli Minnalle kuin läimäys kasvoille.
"Tuntui siltä, että kaikki menee ihan pieleen."
Lapset ikävöivät isäänsä, ja arjen pyörittäminen jäi Minnalle. Hän sukelsi voimattomuuden, vihan ja epätoivon tunnemereen.
Mika sanoi ymmärtävänsä, jos Minna jättää hänet. Pariskunta kirjoitti toisilleen pitkiä kirjeitä, joissa he puivat suhdettaan. Se oli ollut tauolla jo aiemmin pariin otteeseen.
"Aika nopeasti tuli sellainen olo, että haluan kuitenkin yrittää", Minna sanoo.
Minnaa on silti huolettanut, tutustuuko Mika vankilassa huonoon seuraan ja odottaako hän turhaan, jos suhde ei toimikaan miehen vapautuessa.
Suhteen ylläpitäminen on vaikeaa. Pariskunta näkee toisiaan vapaasti, ilman vartijan tarkkailevaa silmäparia vain kerran kuukaudessa pari tuntia perhetapaamisissa.
Valvottuja tapaamisia vankilassa olisi joka viikonloppu, mutta niissä pleksiseinä erottaa vangit ja heitä tapaamaan tulleet omaiset. Yksityisyyttä ei ole, sillä vankeja on samassa huoneessa kymmeniä.
Myös Mika kertoo monesti turhautuneensa siihen, että vaimo on kymmenen sentin päässä, mutta koskea ei saa.
"Ei parisuhdetta paljon hoidella puhelimella ja ikkunan läpi", hän huokaa helsinkiläisessä vankilassa.
Mika tietää selliin joutumisensa olevan kova pala koko perheelle. "Varsinkin, kun mietin lapsia, tulee epätoivoinen fiilis. En kuitenkaan jaksa kuunnella syyttämistä, koska en saa tehtyä tekemättömäksi", 27-vuotias isä huokaa.
Vankilaan Mika ei aio joutua toistamiseen.
Mika kertoo olleensa aluksi mustasukkainen vankilan ulkopuolella elävästä vaimostaan. "Mutta ei voi ajatella, mitä tapahtuu muurin ulkopuolella. Tulee paska fiilis."
Mika sanoo, että vankilaan joutuminen on ollut hänelle iso opetus. "Ennen parisuhteemme oli itsestäänselvä. Nyt yritän välttää riitoja ja kaivaa suhteen hyvät puolet esiin."
Minna kertoo, että hänellä ja lapsilla menee hyvin. Hän ei silti uskalla suunnitella elämäänsä kovin pitkälle. "Toivon vain, että kaikki menee hyvin, kun mies palaa kotiin."
Haastateltavien nimet on muutettu.
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi