Tragedian kypsyttämä rakkaus

Meri Monosen ja Audberto Matiaksen suhde sai järkyttävän käänteen, kun pari joutui Meksikossa tulituksen keskelle.

Kun meksikolainen Audberto Matias, 33, vannoi elokuun lopussa Helsingin Pasilassa Rauhanasemalla pidetyissä häissä lojaaliuttaan Meri Mononen-Matiakselle, 42, vaimo ei epäillyt hänen sanojaan.

Olihan Audberto aiemmin osoittanut olevansa valmis uhraamaan henkensäkin hänen puolestaan.

Pari tapasi maaliskuussa Oaxacassa Meksikossa, jossa Meri toimi ihmisoikeustarkkailijana. "Hän päräytti yhteisen ystävämme kahvilan pihaan 500-kuutioisella moottoripyörällä ja heitteli tavaransa lattialle", Audberto muistelee.

"Olin pahalla päällä, koska minulle oli juuri paljastunut, miten paljon korruptiota alueen kansalaisjärjestöissä on", Meri selittää.

Sapoteekki-intiaani Audberto sai hänet leppymään huumorintajullaan, ja kaksikko lähti tanssimaan. Viikon päästä he asuivat yhdessä.

Meri ja Audberto elivät pökerryttävää romanssia kuukauden ajan. "En ollut ikinä kokenut mitään samanlaista. Yhdessäolo oli niin luontevaa", Meri muistelee.

Kaksikko päätti tulla Suomeen, kun Monosen pesti ihmisoikeustarkkailijana loppuisi. Mutta sitten jotakin odottamatonta tapahtui.

Meri lähti San Juan Copalan kylään, joka oli paikallishallinnon tukemien puolisotilaallisten joukkojen eristämä. Ihmisoikeusaktiivi- ja toimittajaryhmä halusi selvittää, mitä vuorilla tapahtuu. Audberto lähti mukaan Merin pyynnöstä.

Kaikki sujui, kunnes tiesulku pysäytti matkan. Saattuetta kohti alettiin ampua, luodit rikkoivat auton ikkunan. Pariskunta oli autossa, joka jäi mottiin.

Audberto rikkoi kädellään minibussin takaikkunan pakotieksi. Meri näki tuttavansa, ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkolan istuvan etupenkillä velttona ja yritti auttaa häntä. Jaakkola ei vastannut huutoihin, jolloin Audberto veti Merin pois luotisateesta.

"Emme voineet kuin toivoa, että hän saa apua", Meri sanoo.

Kun tulitus taukosi hyökkääjien ladatessa aseitaan, Audberto hyppäsi ikkunasta ja auttoi Merin ulos lasinsirpaleiden repiessä haavoja.

Tunnin kestäneen näännyttävän pakomatkan jälkeen asejoukko sai kaksikon kiinni. Myös osa muusta saattueesta oli jäänyt nalkkiin. "Olin varma, että meidät tapetaan. Ajattelin vain, etten halua menettää Meriä", Audberto sanoo.

"Minä katselin vuorella kasvavia puita. Mietin, ovatko ne viimeinen asia, minkä näen", Meri kertoo.

Lopulta seurue päästettiin vahingoittumattomana vapaaksi. Jyri Jaakkola ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolustaja Bety Cariño olivat kuitenkin kuolleet.

Parin elämä Meksikossa muuttui turvattomaksi, sillä kaikki eivät pitäneet Merin mediaesiintymisistä. Pari ei voinut mennä kaupungin ulkopuolelle, tanssia diskossa tai poistua kotoaan pimeällä.

Silti pelkkä herääminen kumppanin viereltä tuntui ihmeeltä. Koettelemus lujitti suhdetta, ja parin viikon kuluttua tragediasta Audberto kosi tyttöystäväänsä.

Kaksikko uskoo, että olisi mennyt naimisiin ilman ammuskelujakin, mutta tapahtumat nopeuttivat tahtia. Kun he joutuivat miettimään, mikä elämässä on tärkeää, vastaus löytyi vierestä.

Elokuussa pari muutti Suomeen. Meri on aloittanut toimistotyöt, ja Audberto pänttää suomea.

"Elämä tuntuu juhlalliselta, kun ulkona voi liikkua ilman pelkoa", Audberto myöntää.

Oaxacaan jääneiden ystävien tilanne ja selvittämättömäksi jääneet Jaakkolan ja Cariñon kuolemat silti painavat edelleen.

Jotakin hyvääkin tragediasta on silti seurannut. "Osaamme arvostaa elämää, toisiamme ja hyviä ihmisiä vielä enemmän kuin ennen", Audberto sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi