Treffeillä sanakirjan kanssa

Miia ja Sofiane Azab alkoivat seurustella ilman yhteistä kieltä.

Yökerho Rovaniemellä, 3. maaliskuuta 2002. Tanssilattialla hytkytään Shakiran tahtiin. Algeriasta Helsingin kautta pohjoiseen muuttanut Sofiane Azab huomaa kauniin vaalean naisen, hymyilee ja hakeutuu juttusille.

Kovin paljon puhuttavaa ei kerry, koska Sofiane puhuu arabiaa ja ranskaa, Miia suomea ja englantia. Treffit kuitenkin saadaan sovittua.

"Meillä oli englanti-ranska-englanti -sanakirja, jonka avulla kävimme treffeillä", Miia Azab muistelee nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin.

Nuorellaparilla oli myös yhteinen tunisialainen tuttava, joka osasi suomea ja toimi tulkkina – tosin vain ensimmäisenä päivänä. Sofianen ilme paljastaa, että kokeilu ei toiminut.

"Ei kannata käyttää tulkkia, koska jompikumpi aina tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun ei ymmärrä kahden muun keskustelua ja vitsailua", Sofiane sanoo.

Tässä tapauksessa taisi olla myös niin, että tulkkikin oli ihastunut vaaleaan suomalaisneitoon. Tilanne alkoi kallistua kilpakosinnaksi. Tulkki sai siis mennä.

Erikielinen vaan varsin samanmielinen pariskunta jatkoi tapailua, ja Sofiane opiskeli vimmatusti suomea. Hyvä opettaja ja motivaattori oli Miian tytär Sarita. Kolmivuotiaalle oli hyödytöntä näyttää sanakirjaa. Sofiane oppikin kieltä nopeasti.

Opiskelu on ollut hauskaakin.

"Kerran Sofiane kysyi, hakeeko hän kaupasta virpihypätä. Selvisi että kyse oli viinirypäleistä", Miia Azab muistelee.

Häneen monella kielellä taiteilu vaikutti siten, että välillä unohtuivat suomenkielisetkin sanat.

"Jossain vaiheessa tuli mieleen, että onko tämä liian vaikeaa. Enemmän siinä kuitenkin oli hauskuutta kuin vaikeutta, ja onpa noita vaikeampiakin asioita tullut elämässä vastaan", Miia sanoo.

Sofiane kosi Miia jo parin kuukauden tapailun jälkeen, koska muslimina hän ei voi elää naisen kanssa ilman avioliittoa. Rukkaset tuli.

Mutta kun Miia rukkasten jälkeen oli lomamatkalla sukulaistensa kanssa, hän ei saanut Sofianea mielestään. Pariskunta meni naimisiin elokuussa 2002.

Azabien koti Rovaniemellä, syksy 2011. Musiikkitelevisio pauhaa, ja trendikkään kodin olohuoneessa Sofiane ja nyt murrosikäinen, Sarita keskustelevat komealla rovaniemen murteella.

Pariskunta pukee lenkkivaatteet ylleen ja lähtee ulos hölkkäämään. He urheilevat paljon yhdessä ja erikseen. Sofiane työskentelee kotoutumiseen tähtäävässä maahanmuuttajien työpajassa ja Miia parturi-kampaajana.

Silloin tällöin he käyvät Algeriassa, jossa Sofianen suku ja kaverit opettavat Miialle arabiaa.

"Siellä on aina lämmin ja ystävällinen vastaanotto, vaikken osaa kieltä kuin pari sanaa. He puhuvat aina minullekin, kun taas täällä Sofiane unohdetaan helposti nurkkaan jurottamaan", Miia kertoo.

Ensitapaamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta. Pari näyttää itsekin vähän hämmästyneeltä. Aika on mennyt nopeasti.

Azabit kannustavat muita samassa tilanteessa olevia olemaan rohkeita.

"Ei kannata lyödä heti hanskoja tiskiin. Treffeille vaan, vaikka ei olisi yhteistä kieltä", Miia sanoo.

Sitä paitsi nykyään voi treffailla vaikka iPadin ja Googlen kääntäjän avulla, he vinkkaavat.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi