Viimeinen kerta

Joku muistelee sitä haikeana, toinen riemuiten. Mutta kukaan ei sitä unohda. Koonnut: Laura Kangasluoma HS

Olin neitsyt, kun menin mieheni kanssa naimisiin. Täydellinen rakastaja, vaikkei vertailukohteita olekaan.

Viimeinen kerta oli 24. heinäkuuta 1987 yhdeltä iltapäivällä. Seksi oli täynnä rakkautta ja hellyyttä. Tulimme yhtä aikaa. Lopuksi mieheni katsoi minua silmiin. "Miksi itket?" hän kysyi. "Olen niin onnellinen", vastasin. Tuska puristi rintaani, sillä tiesin, että se oli viimeinen kerta.

Mieheni rankka sairaus kesti kaksi kuukautta. Olin 51-vuotias, kun jäin yksin. Ei ole tullut mieleenkään etsiä kertakäyttömiestä.

Täydellistä 30,5 vuotta

Lopetin vähäisenkin seksielämäni tietoisesti vuonna 2007 kahteen yhden illan juttuun. Molemmissa nautinto jäi vähäiseksi, ja koin, että miesten käytös yhteisen yön jälkeen oli lähinnä halveksiva. Päätin, että harrastan seksiä seuraavan kerran parisuhteessa. Kumppania ei ole löytynyt.

Seksin loppumisen myötä oloni on rauhallisempi. Tiedän nyt selkeämmin, mitä tahdon.

Nainen, 39

Vuonna 1957 tulin raskaaksi kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Mieheni oli homoseksuaali aikana, jolloin homous oli rikos. Päädyimme naimisiin ja teimme toisenkin lapsen. Minä tyydyin siihen, minkä sain, ja olin onnellinen äitiydestäni. Avioliittomme kesti 40 vuotta, ja elin koko ajan enemmän tai vähemmän puutteessa. Mieheni tuli kaapista vasta 75-vuotiaana.

Erottuamme tapasin 69-vuotiaana uuden miehen. Hän halusi minua joka päivä, kunnes ohitusleikkaus lopetti rakastelun. Mies ei suostu keskustelemaan asiasta. Olen ollut katkera, vihainenkin.

Minulla on yhä haluja. Sooloseksissä jää pois se tunne, että tekee toisenkin onnelliseksi. Mistä minä muka rakastajan löytäisin, tämän ikäisenä?

Nainen 85 v.

Sairastin alle viisikymppisenä rintasyövän ja menetin molemmat rintani. Operaatiota kaunistellaan latinankielisillä nimillä ja kutsumalla sitä "poistoksi" – tosiasiassa kyseessä on amputaatio, jolla naisesta tehdään sukupuoleton kummajainen.

Yli vuosi viimeisen leikkaukseni jälkeen mieheni teki aloitteen seksiin, ja ilahtuneena vaikkakin peloissani vastasin siihen. Tulos oli surkea: mieheni yritti hyväillä kuten ennenkin, mutta tahtomattaan kavahti koskettaessaan arpiani. Jotenkin pääsimme loppuun, mutta luulen, että kumpikin itkimme tahollamme. Ei ole mitään kipeämpää kuin se, että menettää rakastettunsa kosketuksen.

Onneksi tapahtunut on osoittanut, ettei suhteemme perusta rakentunut vain intohimolle. Välillämme on ennen kaikkea rakkautta ja ystävyyttä.

Naisen torso

Nain vaimoani pitkään kohteliaisuudesta – "kun nyt kerran naimisissa ollaan".

Kymmenen vuotta sitten seksielämämme päättyi. Vaimoni ei oppinut hyväksymään kahta aikuista poikaani perheeseemme, eikä juuri sallinut lastenlasten vierailuja. Tunteeni häntä kohtaan laimenivat ja halu hävisi. Pari vuotta sitten hän haki avioeroa, enkä ole kaivannut häntä hetkeäkään.

Mies

Hiljattain vaimoni totesi, ettei seksi enää huvita. Vaimoni on 48, minä 57.

Haluan ymmärtää häntä naisena ja kolme poikaamme synnyttäneenä äitinä, mutta mitä minun pitäisi tehdä omien halujeni kanssa? Tuntuu hirveän surulliselta luopua elämän ihanimmasta asiasta, intiimistä läheisyydestä maailman ihmeellisimmän luontokappaleen kanssa. Mikään asia ei tunnetasolla voi korvata sen puutetta.

Surullinen

Olemme kolmekymppinen pari, olleet yhdessä kolme vuotta. Fyysisesti olemme terveitä, mutta miehelläni on seksuaalinen toimintahäiriö: hän laukeaa vain yksinään. Rakastelimme viimeksi vajaa vuosi sitten. Minä tulin, mies ei. Kun hän nousi sängystä, kurotin häntä kohti ja anelin, ettemme antaisi tämän jäädä tähän. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Sittemmin ajatteluni on muuttunut. Vaikka pidän täysin mahdollisena, ettemme rakastele ehkä koko tänä vuonna, en enää mieti mieheni jättämistä. Olemme puhuneet enemmän. Mies aloitti ennen joulua lopultakin seksuaaliterapian. Tuntuu helpottavalta.

Liittomme aikana olen muuttunut itsenäisemmäksi. En enää usko, että rakastavaisilla on velvollisuus tehdä toisensa onnelliseksi.

Paratiisista karkotettu

Viimeisestä kerrasta isännän kanssa on kahdeksan vuotta, keskustelusta saman verran. Menin naimisiin yli 40 vuotta sitten täysin kokemattomana. Koko avioliiton ajan seksiä on harrastettu miehen ehdoilla.

Videolaitteisto ilmestyi taloon 20 vuotta sitten. Isännän pornofilmivalikoima pyöri ahkerasti. Nyt hän tihrustaa lävenkuvia netistä. Ennen nukahtamista sänky miehen puolella hytkyy aikansa, ja sitten hän syöksyy vessaan. Tunnen itseni pohjattoman surulliseksi. Vajaaksi naisena ja ihmisenä.

Onneton 62 v.

Vaimoni neljättä aivokasvainta ei enää voitu hoitaa. Jäin pois töistä ja ryhdyin hänen omaishoitajakseen.

Olimme tavanneet 38 vuotta aiemmin. Juuri seksi toi meidät yhteen ja piti meidät yhdessä. Loppuvaiheessa kortisonihoito ohensi vaimoni limakalvoja ja aiheutti haluttomuutta. Silloin hän tyydytti minut käsin maatessamme sängyssä. Viimeinen kertamme tapahtui vaimoni kylvetyksen jälkeen. Hänen kuntonsa oli selvästi heikentynyt ja hänellä oli vaikeuksia nousta seisomaan. Pesin ja kuivasin hänet ja kuljetin pyörätuolilla sängylle. Minua alkoi haluttaa ja kerroin sen hänelle.

Yhdyntä ei ollut pitkä, ja olin hyvin varovainen. Mieleeni jäi vaimoni hyväksyvä elekieli. Kaksi viikkoa myöhemmin hän kuoli.

Omaishoitaja

Nelikymppisenä vaihdoin lasteni kaljanhuuruisen isän raivoraittiiseen työhulluun. Mies oli harvoin kotona ja nukkui lyhyet yönsä läppäri vatsallaan ja kännykkä tyynyllä.

Muistan viimeisen seksikerran ikuisesti. Kolmen kuukauden tauon jälkeen perjantai-iltana kello yhdeksän kesken vaivalloisen rakasteluyrityksen miehen työkaveri soitti. Kun mies vastasi, kömmin sängystä ja ilmoitin, että hän voi tästä lähin panna puhelintaan. Muutin toiseen huoneeseen.

Erosimme pari vuotta sitten. Vieläkin iloitsen, että saan nukahtaa ilman läppärin heijastuksia tai puhelimen pirinää, kyttäämässä rakastelurakoa.

Ikionnekas sinkku

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi