Aika ajoi työsuhdepuhelimen ohi

Kuka tietotyöläinen muistaa vielä ne ajat, kun työpaikan tarjoama tietokone ja nettiyhteys olivat yksi tärkeä syy hakeutua oman koneen äärestä vakitöihin? Vain vajaat kymmenen vuotta sitten omaan kotiin tai pienyritykseen oli lähes mahdotonta hankkia nopeaa nettiyhteyttä. Ja tietokoneet olivat kalliita, erityisesti kannettavat. Itse muistan saaneeni vuonna 2000 työsuhdeläppärin, jonka listahinta oli 32000 markkaa eli reilut 5000 euroa.

Sen lisäksi työpaikalla oli monia upeita keksintöjä kuten lähiverkko, jossa saattoi jakaa tiedostoja työkavereiden kesken. Cd-levyjen polttamiseen kykenevä levyasema ja väriprintteri, jolla sai tulostettua hienot värikannet levykoteloihin. Sekä tietysti se nopea, jopa megabitin nopeudella viuhuva internet-yhteys, jossa verkkopelaaminen sujui ilman katkoksia.

Nyt koko yhtälö on kääntynyt päälaelleen. Omaa yritystä ja kotitoimistoa pystyttäessä on ollut mahtavaa huomata, miten halpa tietotekniikka tekee pienyrittäjästä paljon isoveljiään notkeamman ja tehokkaamman.

Erityisen mukavia ovat internetin täysin ilmaiset palvelut. Googlen sähköposti tarjoaa käytännössä rajattomasti tilaa ja roskapostisuodatus toimii lähes virheettömästi. Saman yhtiön Google Docs –palvelussa voi muokata työkaverin kanssa samaa Word-dokumenttia yhtä aikaa, ja muutokset näkyvät reaaliajassa.

Kuinka monen yrityksen oma tietotekniikkaosasto tarjoaa mitään vastaavaa? Dropbox-palvelun kautta pääsen käsiksi firman yhteisiin tiedostoihin mistä tahansa, myös kännykällä. Skype tarjoaa ilmaiset puhelut sekä ryhmäpuhelut – jopa videon kanssa.

Eikä uuden palvelun kokeiluun tarvitse pomon allekirjoituksella varustettua anomusta, joka käsitellään ensi kuussa it-johtoryhmässä ja vaatii 2/3 määräenemmistön mennäkseen läpi. Palvelut voi ottaa käyttöön sillä sekunnilla kun niitä tarvitsee.

Tässä vaiheessa kolumnia oikeat it-ammattilaiset alkavat kysellä tietoturvan ja palveluiden pitkäikäisyyden perään. Joten mietitäänpäs hetki tietoturvan todellista toimivuutta.

Jos Yhdysvaltain armeija ei onnistu pitämään dokumenttejaan salassa, miten siihen pystyisi tavallinen yritys? Jokaisen tietoturvapolitiikan heikoin lenkki on käyttäjä. Tämä takia tietoverkkoon tai omalle koneelle ei kannata laittaa mitään, jota ei halua lukea huomenna tai viimeistään kymmenen vuoden kuluttua lööppiotsikosta. Ja kuinka isoja salaisuuksia – pikkujoulutoilailuja lukuun ottamatta - teidän firmassa oikeasti on?

Ilmaispalveluiden pitkäikäisyydelläkään ei ole niin väliä. Varmuuskopioiden tekeminen verkosta omalle koneelle ja siitä langattomalle verkkolevyasemalle on helppoa ja halpaa. Kun joku palvelu lakkaa olemasta, vaihdetaan uuteen ja jatketaan toimintaa.

Toki turhamaisuudella on tässä riemussa osansa. Minulle kännykän ja tietokoneen malli ovat vähintään yhtä tärkeitä valintoja kuin paidan väri tai lempioluen nimi. Siksi sama harmaa läppäri ja puhelin jokaiselle työntekijälle tuntuu lähes yksityisyyden loukkaukselta. Kuulostaa ehkä hieman oudolta, mutta TeliaSoneran viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan viidennes suomalaisista kokee teknologian olevan oman persoonan jatke.

Tämä näkyy yritysmaailmassa siten, että kädettömimmällekin johtajalle ostetaan iPad luomaan mielikuvaa aikaansa seuraavasta it-gurusta. Nuorempi polvi saa kouraansa pomon vanhan, kerran veneestä pudonneen nokialaisen ilman nettiyhteyttä. Yritä siinä sitten innovoida firmalle uutta mobiilipresenssiä.

Kirjoittaja on entinen HS.fi:n tuottaja, joka työskentelee USC Annenbergin tutkijana Los Angelesissa.

Aiemmin HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi