Ehkä Facebookissa ei kannata kertoa ihan kaikkea

Ben Elton kirjoitti vuonna 2007 mainion kirjan nimeltään Blind Faith(Korjaus aiempaan tietoon, kirjaa ei ole suomennettu, joten kyseessä ei siis ole Eedenistä vikaan, kuten kolumnissa alunperin väitettiin).

Kirjassa pohditaan hauskalla tavalla sitä, mitä tapahtuu kun ihmiset alkavat jakaa internetissä koko elämänsä ja kaikista tulee Big Brother -tähtiä.

Kirjan tulevaisuuden yhteiskunnassa yksityisyyden tavoittelu tulkitaan valehteluksi, koska rehellisillä ihmisillä ei pitäisi olla mitään salattavaa.

Siksi kaikki pitää kertoa julkisesti, suorana lähetyksenä. Myös makuuhuoneesta. Muuten olet salaileva pervo.

Eltonin suurin kritiikki kohdistuu tositelevision kertakäyttötähtiin ja internetissä elämäänsä jakaviin bloggaajiin, jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa päästäkseen julkisuuteen.

Kirjan kirjoittamisen aikaan kukaan ei voinut aavistaa, millainen menestys yhteisöpalvelu Facebookista tai pikaviestipalvelu Twitteristä oli tulossa. Yhtäkkiä myös tavalliset ihmiset kertovat elämästään verkossa, jakavat bilekuvansa ja lähettävät pikaviestejä jopa hääalttarilta.

Toki osa käyttäjistä ei edes ymmärrä jakavansa elämäänsä koko maailmalle, mutta osa on hyvin tietoinen tekemisistään.

Yhdysvaltalainen tv-lääkäri Drew Pinsky on nimennyt tämän käyttäytymisen "peiliefektiksi" ja kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä The Mirror Effect.

Mitä enemmän julkisuuteen pääsee itserakkaita "turhia julkkiksia", sitä useampi tavallinen ihminen alkaa pitää tällaista käytöstä normaalina. Miksi minä en jakaisi elämääni verkossa, kun minua paljon hullummat julkkikset tekevät sitä televisiossa tai Twitterissä?

Ja kun lapsenomainen, kyltymätön narsismi ja huono itsetunto sekoittuvat, tosi-tv-ohjelmiin riittää hakijoita jonoksi asti. Paras esimerkki tällaisesta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on Idols-koelaulantaan tuleva lukiolainen, joka kuulee ensimmäistä kertaa elämässään olevansa täysin kelvoton laulaja.

Toki kaikissa meissä asuu narsisti, ja välissä sen on hyvä päästä ääneen. Mutta kannattaa silti miettiä, mitä jakaa itsestään internetissä.

Siitä on kuitenkin tullut yhtä julkinen tila kuin vaikkapa Kolmen Sepän aukiosta Helsingissä. Kovin moni ei mene patsaan juurelle huutamaan "OMG olin tosi kännissä eilen ja oksensin naapurin postiluukkuun LOL".

Tai edes kertomaan siitä, miten parisuhde on kriisissä, pomo on ääliö ja rahat on taas loppu. Silti samat asiat kerrotaan internetissä yleisölle, joka on tuhansia kertoja suurempi kuin yhden kadunkulman väkimäärä.

2010-luvulla voidaankin nähdä erikoinen ilmiö, kun yhä useampi netinkäyttäjä alkaa miettiä omaa julkisuuskuvaansa verkossa.

Yltiöpäisen jakamisen ja osallistumisen sijaan aletaan varoa, mitä nettiin postitetaan.

Kun työkaveri joutuu pulaan Facebook-viestien takia, oma päivitysintokin alkaa hiipua. Jossain vaiheessa et vain jaksa enää perustella omia mielipiteitäsi keskustelupalstalla, koska päädyt aina samaan umpikujaan samojen keskustelijoiden kanssa.

Ehkä joku tekee kirjoituksistasi rikosilmoituksen, ihan vain kiusatakseen sinua?

Petri Korhonen kirjoitti hiljattain Taloussanomat.fi:ssä:

"Kaikella tällä voi olla se seuraus, että osa fiksuista tai harkitsevaisista kansalaisistakin saadaan varomaan mielipiteidensä ilmaisua. Tyhmät eivät ole siitä ennenkään piitanneet, joten nettikeskustelut ja foorumit röyhyävät tänäkin vuonna asiattomuuksia ja ylilyöntejä."

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi