Hei teinit: otatteko minut töihin?

Kaliforniassa vietetyn vuoden jälkeen Helsinki näyttää parhaita puoliaan: aurinko paistaa ja osa vastaantulijoista kokeilee varovaisesti hymyilyä - pitkän ja kylmän talven jälkeen. Tuttuja ja kollegoja tavatessa yleisin kysymys on "mitä siellä University of Southern Californian journalistikoulussa oikein oppi?"

En ole vielä oppinut vastaamaan tähän nokkelasti, mutta yritetään pitkästi.

Yhdysvalloissa toimittajien työmarkkinat ovat tällä hetkellä olemattomat. Vaikka osaisit kirjoittaa, kuvata, äänittää, editoida, tehdä multimediaa, koodata verkkosivuja, näytät hyvältä ruudussa ja omaat radiopersoonan äänen, töitä ei ole. Alalla on niin paljon kokenutta työvoimaa työttömänä, että journalistina aloittelevalle on tarjolla lähinnä palkattomia harjoittelupaikkoja.

Siksi koulu rohkaisi ihmisiä lähtemään yrittäjiksi.

Verkkosivuston perustaminen ei maksa mitään ja internetin levikkialue on rajaton. Lisäksi saat välittömän kustannusedun verrattuna perinteisiin medioihin: neljä viidesosaa painetun sanomalehden kuluista menee muuhun kuin toimittajien palkkoihin.

Se tarkoittaa sitä, että voit tuottaa yhtä hyvää journalismia kuin vanhat mediat viidesosalla niiden kuluista.

Toki tässä vaiheessa kaikki perinteisen median edustajat muistuttavat, että raha tulee edelleen siitä paperisesta lehdestä. Edes sen viidesosan raapiminen kasaan verkosta on haastavaa. Mutta silti netin lupaus maksimaalisesta levikistä minimaalisilla kuluilla kuulostaa liian hyvältä. Joku keksii ennen pitkää tavan, jolla verkkomediasta tehdään kannattavaa bisnestä.

On helppoa unohtaa, että internet-uutispalvelut ovat vielä teini-iässä. Jokainen voi mennä katsomaan Ylen arkistosta, minkälaista ohjelmaa yhtiö tuotti 60-luvulla. Se vastaa käytännössä netin nykypäivää. Onkin hauskaa ajatella, että internet-palvelujen historiassa ollaan menossa jossain Tesvision ja Teija Sopasen välimaastossa.

Värilähetyksiä vasta kokeillaan ja uutiset ovat Yleisradion yksinoikeus.

Jos 60-luvun katsojalle näyttäisi pätkän Pasilaa tai Lostia, hän ei todennäköisesti ymmärtäisi niistä mitään.

Jos nettiä vertaa videopelien kehitykseen, ollaan ehkä juuri ajassa ennen ensimmäisen Playstationin julkaisua. Nintendon NES –pelikonsoli on luonut pohjan modernille pelaamiselle, ja kotitietokone Commodore 64 on tuottanut joukon pelaamisesta innostuneita ohjelmoijia.

Tänä keväänä nettiä koko ikänsä kuluttaneet sukupolvet alkavat valmistua kouluista. He ovat valmiita laittamaan kaltaisteni vanhojen ukkojen (olen 38-vuotias) käsitykset netistä roskiin. Toki nuoriso on aina hieman pelottavaa: esimerkiksi Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin ikä muistetaan aina mainita lehtijutuissa. 26-vuotias toimitusjohtaja tekee koko naamakirjasta vähintäänkin arveluttavan palvelun.

Joten onnea kaikille media-alan kouluista valmistuneille.

Pahoittelut, että alan töitä ei taida löytyä Suomestakaan. Joten pistäkää omat sivut pystyyn ja näyttäkää meille, että netissä on oikeasti mahdollista tehdä sekä hyvää journalismia että ansaita elantonsa. Älkääkä ottako nokkiinne, että teidän ikänne mainitaan joka ikisessä jutussa. Kyllä se asenne muuttuu, kun tulemme kysymään teiltä töitä muutaman vuoden kuluttua.

Kirjoittaja on Los Angelesissa opintovapaalla ollut Helsingin Sanomien toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi