Lady Gaga on aito asia

Yhdysvalloissa mikroblogipalvelu Twitter tuntuu olevan vähintään yhtä suosittu nettipalvelu kuin Facebook. Sen 140 merkin mittaiset viestit ovat julkisia kaikille ja voit ryhtyä kenen tahansa Twitter-seuraajaksi ilman sen kummempia kaveriseremonioita.

Tämän takia esimerkiksi suosituilla julkkiksilla – kuten Lady Gagalla tai Ashton Kutcherilla – on miljoonia seuraajia. Twitteriä käytetään myös runsaasti erilaisten seminaarien ja puhetilaisuuksien kommentointikanavana.

Monien mielestä tämä on uutta, mahtavaa avoimuutta: kommentteja seuraamalla voit osallistua tapahtumaan vaikka toiselta puolelta maapalloa. Tai vaihtoehtoisesti tappaa aikaa tylsien puhujien kohdalla.

Itse käytän Twitteriä pääasiassa työasioiden seuraamiseen. Journalismin tutkijat postittavat ahkerasti linkkejä eri artikkeleihin, joten päivittäisen keskustelun ja alan uutisten seuraaminen on helppoa. Mutta en ole ikinä ymmärtänyt sitä, miksi joku yrittää raportoida esimerkiksi seminaariesitystä reaaliajassa Twitterin avulla. 140 merkin pätkissä kerrottu seminaaripuhe on ehkä kautta aikain huonoin tapa välittää informaatiota.

Myös teknologian näkökulmasta se on kohtuullisen turhaa toimintaa, koska kone tekee aina ihmistä paremman kopion. Joten jos haluat raportoida jotakin reaaliajassa, eikö kannattaisi käyttää mikrofonia tai videokameraa ja pistää lähetys nettiin?

Jos taas haluat tiivistää puhujan sanoman 140 merkkiin, se ei todennäköisesti onnistu ennen puheen päättymistä.

Työpaikallani University of Southern Californiassa vierailleen nettigurun Jaron Lanierin mielestä Twitterin kaltaiset työkalut tekevät ihmisistä kehnoja tietokoneiden jatkeita. Jos kopioit sanasta sanaan jonkun toisen puhetta nettiin, missä kohdassa tätä prosessia tarvitaan ihmisen parhaita ominaisuuksia: analyysiä, näkökulmaa, asioiden laittamista järkevään mittakaavaan tai olennaisen sisällön kiteyttämistä ymmärrettävään muotoon?

Koska Lanier oli puhumassa toimittajakoulussa, viesti oli tietysti osoitettu journalisteille ja mediataloille. Jos toimittajien jutut muistuttavat yhä enemmän kopiokoneen tuotoksia, mihin sanomalehtiä tarvitaan? Mihin tarvitaan satoja tismalleen samanlaisia kopioita samoista uutisista? Ja miksi näistä kopioista pitäisi maksaa? Tässä mielessä alussa mainitut julkkistweettajat ovat malliesimerkki originaalista sisällöstä, joka ei ole kopio mistään muusta.

Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin, Lady Gagan Twitterin kautta postittama suttuinen valokuva takahuoneesta on paljon originellimpaa sisältöä kuin jossain lontoolaishotellissa annettu ryhmähaastattelu.

Pressitilaisuudesta syntyy kymmeniä samanlaisia juttuja, mutta Lady Gagan kännykkäkamera tuottaa ainutlaatuista materiaalia. Ja siihen pääsee käsiksi seuraamalla artistin Twitter-tiliä.

Juuri tämän takia Twitterin kaltaiset palvelut tulevat olemaan tärkeässä roolissa, kun tiedonvälityksen kanavat menevät uusiksi.

Se tarjoaa väylän päästä uutisen alkulähteelle, ilman välikäsiä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi