Minäminä-internet

Kesälomalla on mahtavaa nähdä vanhoja kavereita, tuttuja ja sukulaisia. Pistetään uudet potut pataan, grilli päälle ja istutaan iltaa. Tunnelma on leppoisa ja ihmiset jutustelevat mukavia, kunnes väistämätön tapahtuu: joku alkaa paasata juuri siitä samasta aiheesta josta se aina alkaa paasata tietyssä vaiheessa iltaa.

Olet kuullut saman jutun liian monta kertaa. Porukan vanhapoika- tai piika tilittää, mikä vastakkaisessa sukupuolessa on pielessä. Uusherännyt ekohippi alkaa opetustuokion aiheesta ”miksi ihminen ei oikeasti tarvitse lihaa eikä autoa elääkseen”. Rasismista innostunut serkku kertoo netistä lukemistaan tilastoista, joiden mukaan maahanmuuttajat tekevät nykyään kaikki rikokset.

Ateisti alkaa vaahdota uskonnonopetuksesta ja herätyksen kokenut jakaa oman tulkintansa raamatusta. Porukan yrittäjä avautuu kultalusikka takapuolessa syntyneistä nuorista, joiden mielestä ajoissa töihin tuleminen ja työtehtävien tekeminen on pomon mielivaltaa.

Kaikista näistä mielipiteistä huolimatta ilta yleensä jatkuu sen kummemmitta riidoitta. Ehkä isäntä pyytää kovinta meuhkaajaa avukseen lämmittämään saunaa ja rauhoittaa tilanteen. Tai emäntä kaataa mouhoajan lasiin niin terävät juomat, että tämän raivo hyytyy promilleihin.

Yleensä näissä tilanteissa ryhmän paine toimii kuitenkin tehokkaasti: kukaan ei halua olla mielipiteissään niin äärimmäinen, että jäisi ilman illallis- tai kesämökkikutsua seuraavalla kerralla. Viimeistään aamiaisella ollaan taas kavereita ja hyvitellään vähän edellisillan huutamisia.

Internet ei toimi näiden vanhojen, hyväksi havaittujen sosiaalisten sääntöjen sisällä. Siellä voi selittää, huutaa ja raivota päivästä toiseen samanmielisten seurassa. Kukaan ei tule sanomaan, että lähdettäisiinkö kuule välillä lämmittämään vähän saunaa ja ihailemaan järven tyyntä pintaa.

Teknologia luonnollisesti tukee tätä kehitystä. Facebookissa uutisvirta muokkautuu sen mukaan, kenen kanssa olet tekemisissä ja kenen linkkejä klikkaat. Google suosii hakutuloksia, joita nettituttusi ovat tuottaneet tai jakaneet eteenpäin. Sanomalehdet kokeilevat parhaillaan järjestelmiä, jotka valitsevat sinulle otsikoita klikkaushistoriasi perusteella.

Kun tästä internetin minäminä-maailmasta tulee sitten välillä ulos, normaali sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu vieraalta. Kaikki eivät olekaan kanssani samaa mieltä, vaikka minun versiossani internetistä koko Suomen kansa on asiasta yksimielistä. Koneen ääreen palatessa voi sitten puhua taas nettituttujen kesken ”niiden muiden” salaliitoista ja ajatusmafioista.

Erityisen hyvin tällainen toimintamalli tuntuu sopivan politiikkaan. Melkein joka puolueesta alkaa löytyä poliitikko, joka kommunikoi mieluummin oman bloginsa tai kannattajiensa miehittämän keskustelupalstan kautta. On paljon helpompaa olla mielipiteissään äärimmäinen kun vastaan tuijottaa vain läppärin ruutu eikä kesämökin sekalainen, kovin hämmentyneen oloinen illallisseurue.

Kirjoittaja on entinen HS.fi:n tuottaja, joka työskentelee USC Annenbergin tutkijana Los Angelesissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi